Olin jo
ostanut raaka-aineita thai-tyyliseen kanakeittoon ja kävikin kuin
elokuvissa. Kanakeittoa keiteltiin flunssaiselle lääkkeeksi. Olisi pitänyt koputtaa
puuta. Tosin täytti se keitto terveidenkin perheenjäsenten vatsat.
Kovin eksoottinen keitto ei nimestään huolimatta ole, mutta juuri sopivasti
siinä oli sellaisia makuja ja raaka-aineita, että ei sitä olisi voinut
suomalaiseksi nimetä edes hyvällä tahdolla.
*
Thai-tyylinen kanakeitto
400 g marinoimatonta broilerin rintafileetä
ruokaöljyä
1 tl chilijauhetta
1 tl currya
2 tl punaista thai currytahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
vähän hunajaa
1 sipuli
2 porkkanaa
1 punainen suippopaprika
1 rkl thaimaalaista kalakastiketta
1 rkl soijakastiketta
2 kaffirlimen lehtiä
7 dl vettä
1 pieni prk kookosmaitoa
2 levyä nuudeleita
lehtipersiljaa
Kuullottele chilijauhetta ja currya kattilan pohjalla,
kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Lisää kattilaan pieneksi pilkottu sipuli ja
porkkana. Kuullottele muutama minuutti. Lisää kattilaan pieneksi pilkotut
rintafileet ja kuullottele pinnat kiinni. Lisää kattilaan maustetahnat, hunaja
ja neste. Kiehauta soppa ja lisää vielä keittoon pilkottu paprika ja loput
mausteet. Anna kiehua miedosti poreillen kymmenkunta minuuttia. Lisää lopuksi
nuudelilevyt pieneksi pilkottuna. Tarkista nuudelin kypsymisaika. Se ei ole
monta minuuttia. Kun nuudeli on kypsää, koristele keitto lehtipersiljalla ja
tarjoile.
*
Aasialaishenkistä ruokaa kokkaillessa ainesosaluettelo kasvaa suureksi.
Koska perheelle maistuu parhaiten suomalainen ruoka, en viitsi aina kaupasta
edes ostaa kaikkia tahnoja ja mausteita, jotka ruokiin sopisivat tai
kuuluisivat. Ne vain pääsevät vanhenemaan jääkaapissa ja tilaakin ne vievät
pienestä keittiöstä paljon. Olen huomannut, että curry- ja
sitruunaruohotahnalla, kaffirlimen lehdillä ja kalakastikkeella pärjää
pitkälle. Maustetahnoja ja kastikkeita käyttäessä saa olla tarkkana myös suolan
määrän kanssa. Tähänkään keittoon en lisännyt suolaa lainkaan, koska sitä oli
jo kala- ja soijakastikkeessa ja currytahnassa.
Aasialaista makumaailmaa saa ruokaan tuotua myös kookosmaidolla. Itselläni suhtaudun kookokseen aika negatiivisesti. Kookoshiutaleilla on
mielestäni pilattu monta hyvää pullaa. Kookoshiutaleissa tosin taitaa olla
enemmänkin kysymys niiden rakenteesta, mutta ei se makukaan ole mieleeni. Olen
oppinut lisäämään lisään kookosmaitoa kastikkeisiin ja keittoihin, kun määrä on
maltillinen, makukin on suuhun sopiva. Kookosmaidolla ja -kermalla lopputulos
on kevyemmän oloinen kuin maitotuotteella. Toisinaan käytän myös
kookosrasvaa. Erityisen hyvin kookosrasva sopii mielestäni perinteisten
suomalaisten lättyjen paistamiseen.
Keiton kuvat on muuten räpsäisty vasta siinä vaiheessa, kun lämmittelin ylijäänyttä ruokaa itselleni lounaaksi. Lämmitettynäkin se toimi oikein hyvin, vaikka nuudelit olivat jo tietysti aivan lötköjä. Eikä kuvassa tietysti enää ole jälkeäkään kauniista tuoreen vihreästä lehtipersiljasta. Kuvasta vielä sen verran, että se on myös kuvattu uudella valovoimaisemmalla linssillä. Saas nähdä mihin 35 mm pystyy. Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt testailemaan, enkä opettelemaan. Tarkennus ainakin tuntuu olevan hitaampi kuin kitissä ja valovoima todella jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Harjoitella täytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti