Tarinoita epäonnesta - paistia ja uunijuureksia

Vähän aikaa hehkutin onnistumisen iloa ja oppimista. Nyt täytyy yrittää oppia epäonnistumisesta. Suunnitelma sunnuntaille oli seuraava: paisti uuniin mittarin kanssa ja viikonloppukokki ulos syyshommiin. Katsokaa mikä liha:

Kuvassa on reilu kaksi kiloa loistavaa, loistavaa naudan sisäpaistia. Pinnat jo kiinni paistettuna. Mahtavaa lihaa, jonka voi jättää mediumiksi. Valmistauduin hyvin. Nostin paistin ajoissa pöydälle lämpenemään. Sidoin vähän paistia, suolasin ja pippuroin. Kalvoja ei ollut poistettavaksi. Otin pinnat kiinni paistinpannulla. Huuhtelin pannun ja valelin paistin huuhteluvedellä. Laitoin timjamin oksia paistinarun alle. Työnsin lihamittarin paistin paksumpaan kohtaan ja asensin sen piippaamaan 55 asteessa. Laitoin lihan ritilälle ja ritilän uunipannun päälle. Uunipannulle laitoin vielä tilkan vettä pannun huuhteluliemen päälle ja koko komeuden 125 asteiseen uuniin. 

Sitten lähdettiin ulos. VIRHE, paha virhe. Kun tulin tsekkaaman tilannetta, paistimittari piippasi ja näytti 69 astetta. Ylikypsää lihaa, totaalisen ylikypsää lihaa. Sen tajusin heti. Liha oli aivan läpeensä kypsää. Syötäväähän se oli, mutta valtaisa pettymys, kun olimme haaveilleet pehmeästä, punertavasta medium-paistista. Uunijuurekset (perunaa, palsternakkaa, punajuuria ja porkkanaa timjamilla maustettuna) onnistuivat hyvin samoin kastike, jonka valmistin paistinliemestä. Lisäsin liemeen paistinpannun huuteluliemen, vähän kermaa ja suurustin venhäjauhoilla. Ei paljon huvita reseptiä kirjoittaa. 

Epäonnistuneen lihan paiston lisäksi kuvassa näkyy enemmänkin epäonnea. 9-vuotias kaatui, otti vastaan käsillä ja mursi ranteensa. Siitäkään ei huvita kirjoittaa...

Note to myself: seuraavan kerran kun laitat paistin uuniin, pysy uunin lähettyvillä. Isokin paisti kypsyy yllättävän nopeasti medium-lämpötilaan, eikä paistomittarin piippaus kuulu ulos.