Monella meistä on ei niin miellyttäviä kouluaikaisia muistoja merimiespihvistä. Turhaan, merimiespihvi on mitä mainioin sunnuntairuoka. Kun merimiespihvin valmistaa lähellä tuotetuista raaka-aineista, voi samalla toteuttaa myös slow food -ideologiaa. Merimiespadassani melkein kaikki raaka-aineet olivat lähellä tuotettuja. Laadukas liha ja kasvikset ihan omalla paikkakunnalla. Ruoka valmistetuu (melkein) yhdessä astiassa. Kypsennys miedossa lämmössä ottaa aikansa, mutta hiljaa hyvä tulee.
*
Merimiespihvi
700 g naudan ulkofilettä
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl venhäjauhoja
nokare voita
vähän öljyä
1 kg perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
muutama maustepippuri
kuivattua lipstikkaa
1/2 lihaliemikuutio
1,5 dl olutta
1,5 dl vettä
tuoretta persiljaa
Leikkaa liha ohuiksi palasiksi. Suolaa ja pippuroi lihan palat ja pyörittele ne vehnäjauhoissa. Ruskista lihat kuumassa paistinpannussa voi-öljyseoksessa. Huuhtele paistinpannu vedellä ja ota vesi talteen. Liota veteen myös lihaliemikuutio.
Kuori perunat, porkkanat ja sipulit ja leikkaa ne melko ohuiksi lohkoiksi. Kokoa merimiespihvi vuokaan niin, että lisäät kerroksittain kasviksia ja lihaa. Jätä peruna kerros päällimmäiseksi.
Kun kaikki ainekset ovat vuokassa, lisää päälle pannun huuhteluveteen lisätty lihaliemikuutio ja olut. Lisää myös mausteet.
Laita vuoka uuniin 150 asteeseen ja paista ainakin 1,5 tuntia. Koristele valmis vuoka tuoreella persiljalla.
*
Vaikka ruoka vaatii esivalmistelua - kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista -, se valmistuu lopulta aika helposti. Flunssainen kokki oikaisi sohvalle siksi aikaa, kun ruoka oli uunissa. Terve ja reipas olisi lähtenyt ulkoilemaan. Ruoka oli ilmeisen voimaannuttavaa, sillä vaikka koko aurinkoinen päivä meni flunssan kourissa, mutta iltasella olo oli sen verran parempi, että pääsin kuvaamaan kauniita maisemia kotirantaan. Yön aikana kuumekin oli hävinnyt. Maisemia kuvaillessa ei voi kun todeta syksyn kauneuden!
Hei, voitit blogipolun arvonnassa Viking Linen etukortin, laitatko sähköpostiimme kotiosoitteesi niin lähetämme voittosi, onnea!
VastaaPoistapauliina@blogipolku.fi