Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

Sankarin simpukat ja muita synttärijuttuja

Tänä vuonna syntymäpäiväni oli oikea herkkupäivä. Sushi-lounas työkavereiden kanssa täytti vatsan niin, että seuraava nautittu ateria oli iltapalaksi valmistetut simpukat siiderissä. Jälkiruuaksi herkuteltiin apukokkien valmistamalla kakulla. 






*

Sankarin simpukat


kilo sinisimpukoita

1 rkl voita
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
varsisellerin varsi
puolikas punainen chili
1/2 omena
1 tl sokeria
ripaus suolaa

2 dl kuivaa omena siideriä

puntti lehtipersiljaa

Esikäsittele simpukat pesemällä ne hyvin ja poistamalla "parta". Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu tai joiden kuori on vaurioitunut.

Laita kasariin voita ja kuullota voissa hienoksi pienitty sipuli ja valkosipulin kynsi. Lisää joukkoon kuulottumaan myös pilkottu sellerin varsi, chili ja omena. Mausta sokerilla ja ripauksella suolaa. Kaada kasvisten päälle siideri ja keitä kiehuvaksi. Lisää liemeen esikäsitellyt simpukat ja anna hautua kannellisessa kasarissa pari minuuttia. Ravista ja anna hautua vielä minuutti pari. 

Koristele simpukat lehtipersiljalla ja nauti tuoreen leivän kera. Jos kasarissa on kiinni olevia simpukoita, jätä ne syömättä.

*
















Sinisimpukat siiderissä on melko nopea herkku. Ja huokeakin. Monet pitävät simpukoita kalliina, mutta sitä ne eivät itse asiassa ole, kilohinta vaihtelee yleensä 6-8€ välillä. Meidän neljän hengen perhe tulee kylläiseksi kilosta, kun lisänä on patonkia. Aina on kilon pussukassa muutama simpukka, jotka eivät esikäsittelyssä mene kiinni tai ovat kiinni keittämisen jälkeen. Näiden kanssa ei kannata ottaa riskiä ruokamyrkytyksestä. On parempi jättää ne syömättä. Meillä oli tällä kertaa 3 simpukkaa, jotka heitettiin pois.













Simpukoista ja synttäreistä olikin mukava siirtyä viikonlopun viettoon. Tänä viikonloppuna puolet perheestä on viettänyt Halloweenia ja puolet pyhäinpäivää. Halloweenin viettäjät ovat pippaloineet naamiaisissa ja syntymäpäivillä ja pyhäinpäivää viettäjät pihahommissa haravoiden. Ulkoilun jälkeen maistuukin sauna, takkatuli ja lauantai-illan herkut. Niistä lisää lähiaikoina.








sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Haasteita, haasteita - Syksyinen lempeä ja savuinen salaatti tofusta, silmusalaatista ja punajuuresta

Viime aikoina olen joutunut ja saanut vastata useampiin haasteisiin, erilaisissa tilanteissa ja eri elämänaloilla. Tässäpä vastaus yhteen haasteeseen, ehkä kuulette myöhemmin niistä muistakin haasteista. Tähän asti tässä harrastuksessa olen haastanut ainoastaan itse itseni, mutta tilaisuuden tullen päätin ottaa vastaan ensimmäisen ulkopuolelta heitetyn haasteen. Jalotofu ja Silmusalaatti heittivät haasteen kehittää resepti, jossa on yhdistetty kotimaisen jalotofun ja silmusalaatin tuotteita.  Haasteen tuloksena syntyi salaatti.







*

Syksyinen lempeä ja savuinen salaatti tofusta, silmusalaatista ja punajuuresta


Marinoidut punajuuret
punajuuria

rypsiöljyä
valkoviinietikkaa
suolaa
hunajaa
mustapippuria
kuivattua timjamia
pari tippaa Liquid Smoke - nestemäistä savua

Jalotofu kylmäsavu 
vähän öljyä paistamiseen

salaattia
Letkeän lempeää silmusalaattia
paahdettuja seessaminsiemeniä

Vinegrette
punasipulia
suolaa
hunajaa
punaviinietikkaa
rypsiöljyä
mustapippuria

Valmista ensin marinoidut punajuuret. Keitä punajuuret kypsäksi. Anna jäähtyä hieman ja kun sormet kestävät kuori ja lohko ne mieleisesi kokoisiksi paloiksi. Valmista marinadi sekoittamalla ainekset. Mausteita voi laittaa mielen ja maun mukaan. Ole kuitenkin varovainen nestemäisen savun kanssa ja lisää sitä tippa, pari kerrallaan. Jos sinulla ei satu savua olemaan, voi sen jättää poiskin tai sitten savustaa punajuuret savustimessa. Mielestäni rypsiöljyä ja valkoviinietikkaa on hyvä lisätä marinadiin niin, että öljyä on 2 osaa ja etikkaa  1 osa. Sama suhdeluku toimii hyvin vinegretissakin.

Seuraavaksi käsittele tofu. Leikkaa tofu viipaleiksi ja kuivata se. Laita leikkuulaudalle talouspaperia, jolle asettelet tofuviipaleet. Laita viipaleiden päälle vielä toinen talouspaperi ja lisää päälle esimerkiksi lautanen painoksi.

Sillä aikaa, kun tofu kuivuu, voit valmistaa vinegretin makuuntumaan. Pilko punasipuli pieneksi lisää päälle etikka ja muut aineet. Etikan ja öljyn suhdelukuhan oli yksi osaa etikkaa kaksi öljyä. 

Lopulta paista tofuviipaleet öljytilkassa molemmin puolin miedolla.

Jos sinulla on seessaminsiemenia valmiiksi paahdettuna (minulla aina on, ellei ole paahda kuivalla pannulla esim. ennen tofun paistamista), voitkin koota salaatin. Asettele annoksen pohjaksi valitsemaasi salaattia ja sitten letkeän lempeää silmusalaattia. Nostele annoksen kruunuksi kauniin punaiset marinoidut punajuuret ja lämpimän ruskean paistopinnan saanut tofu. Koristele paahdetuilla seessaminsiemenillä ja lusikoi hapokas kastiketta terävöittämään erityisesti punajuuren makua.
*


Salaatti vaatii esivalmistelua, mutta esimerkiksi punajuuret voi valmistaa jo päivä aiemmin. Ne säilyvät jääkaapissa hyvin useitakin päiviä. Itse valmistin punajuuria isomman satsin, ja niitä on syöty meillä myös merimiespihvin lisäkkeenä. Samoin minulla on tapana paahtaa seessaminsiemeniä vähän enemmän, ja käyttää niitä salaattissa, rahkan seassa jne. Yhtä kertaa varten ei laiska kokki viitsi pannua sotkea.

Ottaa vastaan haaste on sinänsä yksinkertaista ja melko simppeliä. Mutta tässäkin yksinkertaisessa asiassa oli lopulta monta monessa. Ensi-innostuksen laannuttua tajusin, että en ole ikinä laittanut tofusta ruokaa, Sitten laskeskelin, että en ole edes syönyt tofua montaakaan kertaa. Onneksi Jalotofulla oli tarjolla valmiiksi maustettuja vaihtoehtoja. Testiksi paistoin Jalotofun mietoa chiliä ja söin sen pitaleivän välissä, että saan jonkinlaista tuntumaa tekstuuriin ja makuun. 

Myös Silmusalaatin tuotteet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että kotikaupungin kaupoista ei tuoteita juuri tällä hetkellä ole saatavilla. Esitin toiveen ruokakauppaani, ja sieltä vastattiinkin, että mahdollisesti tulevaisuudessa Silmusalaatteja on heidänkin valikoimissaan. Kaupassa on menossa iso remontti ja sen vuoksi valikoima on juuri tällä hetkellä suoraan sanottuna kehno. Onneksi sattui asiaa naapurikaupunkiin (tosin melkein viime tipassa), josta mukaani nappasin Letkeän lempeän. 













Yksi johtavaista ajatuksista ruuanlaitossani on kokata sesonginmukaisesti. Punajuuri on jo pitkään kutkutellut makuhermoja ja ajatus lähtikin oikeastaan rakentumaan punajuuren ympärille. Maultaan vähän multainen, makea punajuuri sopi mainiosti savuisen tofun kaveriksi. Punajuuren multaista aromia vahvistin vielä parilla tipalla nestemäistä savua. Paahdetuista seessaminsiemenistä salaatti sai pähkinäistä makua, jota sinimailanen omalla hennolla pähkinäisellä aromillana tuki. Ilman Lempeän letkeää salaatti olisi saattanut jäädä liian multaiseksi, savuiseksi ja tunkkaiseksi. Silmusalaatista ruoka sai rapeutta ja hernemäistä raikkautta ja tuoreutta.

Erityisesti tofu yllätti minut positiivisesti. Nopeasti valmistettava raaka-aina teki salaatista tuhdimman. Onnistumisen riemu oli niin suuri, että samalla reseptillä valmistin itselleni vielä lounassalaatin, kun maut oli ensin testattu iltapalalla. Testiryhmään kotona kuului myös puoliso, joka hänkin näytti combolle vihreää valoa.

torstai 22. lokakuuta 2015

Merimiespihvi - slow and comforting

Monella meistä on ei niin miellyttäviä kouluaikaisia muistoja merimiespihvistä. Turhaan, merimiespihvi on mitä mainioin sunnuntairuoka. Kun merimiespihvin valmistaa lähellä tuotetuista raaka-aineista, voi samalla toteuttaa myös slow food -ideologiaa. Merimiespadassani melkein kaikki raaka-aineet olivat lähellä tuotettuja. Laadukas liha ja kasvikset ihan omalla paikkakunnalla. Ruoka valmistetuu (melkein) yhdessä astiassa. Kypsennys miedossa lämmössä ottaa aikansa, mutta hiljaa hyvä tulee.








*

Merimiespihvi


700 g naudan ulkofilettä

suolaa 
mustapippuria myllystä
2 rkl venhäjauhoja

nokare voita
vähän öljyä

1 kg perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli

muutama maustepippuri
kuivattua lipstikkaa

1/2 lihaliemikuutio
1,5 dl olutta
1,5 dl vettä

tuoretta persiljaa

Leikkaa liha ohuiksi palasiksi. Suolaa ja pippuroi lihan palat ja pyörittele ne vehnäjauhoissa. Ruskista lihat kuumassa paistinpannussa voi-öljyseoksessa. Huuhtele paistinpannu vedellä ja ota vesi talteen. Liota veteen myös lihaliemikuutio.

Kuori perunat, porkkanat ja sipulit ja leikkaa ne melko ohuiksi lohkoiksi. Kokoa merimiespihvi vuokaan niin, että lisäät kerroksittain kasviksia ja lihaa. Jätä peruna kerros päällimmäiseksi. 

Kun kaikki ainekset ovat vuokassa, lisää päälle pannun huuhteluveteen lisätty lihaliemikuutio ja olut. Lisää myös mausteet. 

Laita vuoka uuniin 150 asteeseen ja paista ainakin 1,5 tuntia. Koristele valmis vuoka tuoreella persiljalla.

*

Vaikka ruoka vaatii esivalmistelua - kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista -, se valmistuu lopulta aika helposti. Flunssainen kokki oikaisi sohvalle siksi aikaa, kun ruoka oli uunissa. Terve ja reipas olisi lähtenyt ulkoilemaan. Ruoka oli ilmeisen voimaannuttavaa, sillä vaikka koko aurinkoinen päivä meni flunssan kourissa, mutta iltasella olo oli sen verran parempi, että pääsin kuvaamaan kauniita maisemia kotirantaan. Yön aikana kuumekin oli hävinnyt. Maisemia kuvaillessa ei voi kun todeta syksyn kauneuden!














maanantai 19. lokakuuta 2015

Puolukkakiisseliä ja maustettua mascarponevaahtoa

Sesonkiherkku puolukka taipuu hyvin jälkiruokakiisseliksi. Sokeria on tosin kiisseliin lisättävä rennolla kädellä, niin hapan marja puolukka on. Happamuutta voi sokerin lisäksi taittaa esimerkiksi maustetulla mascarponevaahdolla.










*

Puolukkakiisseli ja mascarponevaahto


kiisseli
1 l vettä
5 dl puolukoita
1,5 dl sokeria
1 dl kylmää vettä
5 rkl perunajauhoja
hieman sokeria

vaahto
2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponea
2 tl vanilijasokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä

Mittaa kattilaan vesi, marjat ja sokeri. Keitä muutama minuutti niin, että marjat alkavat hajota. Siivilöi kuoret pois nesteestä. Sekoita kylmä vesi ja perunajauhot. Kaada perunajauho-vesiseos ohuena nauhana puolukkamehun joukkoon ja kiehauta kiisseliksi. Älä keitä. Kaada tarjoiluastiaan ja ripottele päälle hieman sokeria, ettei kiisseliin muodostu kuorta. 

Valmista mascarponevaahto. Vaahdota kerma, lisää vaahtoon juusto ja mausteet. Anna makuuntua jääkaapissa ennen tarjoilua.

*






Mascarponevaahto tekee aivan tavallisesta kiisselistä juhlavamman. Mekin kelpuutimme sen sunnuntain jälkiruuaksi. Hätäisimmät ja flunssaisimmat maistelivat kiisseliä jo lämpimänä, mutta mascarponen kanssa sitä nautittiin vasta ruuan jälkeen. Loput kiisselit kuluvat alkuviikon aikana väli- ja iltapaloilla. Erotuksena tavalliseen kermavaahtoon mascarponevaahto kestää mielestäni paljon paremmin maustamista. Rakenteeltaankin se on jämäkämpää. Käyttämäni mausteet olivat lähes jouluisia, mutta ajattelin, että kivampi niitä jouluisista mausteista on nauttia ennen joulua kuin sen jälkeen. En tiedä vieläkö puolukoita löytyy metsästä, minä otin kiisselipuolukkani jo pakastimesta.




lauantai 17. lokakuuta 2015

Kreikkalainen leipä on lämmittävä syksyinen iltapala

Kreikkalaisen leivän resepti lienee alunperin Valion reseptejä. Niin päättelin, kun kansiosta kaivettua reseptiä rupesin lukemaan. Kreikkalainen leipä menee vähän samaan sarjaan kuin peltipiirakka. Nostalgiaruokaa molemmat. Peltipiirakka on minulta vielä tekemättä. Tosin kaupunkilomalla Jyväskylässä maistelin erinomaista piirakkaa, jonka täytteessä oli perinteisen jauhelihan ja riisin lisäksi pinaattia. Lihapiirakan lisäksi myös kalapiirakka kiinnostaa. Peltipiirakkahuumasta huolimatta päädyin toisenlaiseen leivonnaiseen. Kreikkalaiseen leipä on täytteineen mukavan tuhtia, mutta silti kevyenoloista. Täytteeseen ei tule lihaa, joten se sopii kasvissyöjällekin tarjottavaksi.








*

Kreikkalainen leipä


3 dl maustamatonta jugurttia
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
8 dl hiivaleipäjauhoja
1,5 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuoretta hiivaa)
50 g voita sulatettuna
2 kananmunaa

täyte
sipuli
hieman öljyä
vihreä paprika
3 keitettyä kananmunaa
290 g fetaa
2 dl kivettömiä mustia oliiveja
1 dl hienonnettua persilijaa
1 rkl oreganoa
mustapippuria

voiteluun maitoa 

pinnalle unikonsiemeniä

Lämmitä jugurtti 42 asteiseksi (jos käytät kuivahiivaa). Lisää sokeri ja hunaja. Lisää osa jauhoista johon on sekoitettu kuivahiiva. sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot, sulatettu ja jäähtynyt voi sekä kananmunat. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

Valmista täyte. Pilko sipuli ja kuullota se pienessä öljy tilkassa. Nosta sipuli jäähtymään. Pilko pieneksi myös paprika, oliivit ja feta. Hienonna myös persilja ja keitetty kananmuna pieneksi. Yhdistä täytteen ainekset ja mausta täyte mustapippurilla ja oreganolla. Suolaa et todennäköisesti tarvitse, sitä tulee oliivista ja juustosta.

Kaada kohonnut taikina leivinlaudalle ja pöydälle. Vaivaa taikina hyvin. Kauli taikina 30 x 50 kokoiseksi levyksi. Levitä täyte levylle ja rullaa levy kääretortun tavoin tavoin, jätä sauna alle. Käännä rulla pyöreäksi renkaaksi tai hevosenkengän muotoon. Anna leivän nousta viellä vähän aikaa liinan alla. Voitele leiä maidolla ja ripottele päälle unikonsiemeniä. 

Paista leipää noin 1/2 tuntia 200 asteisessa uunissa. Jos leipä alkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla paiston loppuajaksi. 

Anna leivän jäähtyä hieman ennen tarjoamista.

*


















Kreikkalaisesta leivästä tulee jättiläismäinen. Perjantai-illan traditioihin kuuluu Vain elämää  -sarjan katselu. Ohjelmaa katsoessamme söimme neljään pekkaan noin puolet leivästä. Leipä ei säilytyksestä ota nokkiinsa. Leipää voi hyvin syödä kylmänäkin tai sitten palasen voi käyttää mikron kautta. Tuhtina eväänä sopii raikkaan salaatin kera myös evääksi töihin.






Toivotaan, että kauniit aurinkoiset syyssäät jatkuvat vielä pitkälle. Ulkona voi edelleen ihailla mahtavaa väriloistoa, vaikka ollaan jo yli lokakuun puolen välin. Keltaisena hehkuva lehtikuusi on todella kaunis sinistä taivasta vasten. Ehtiäkseen ottamaan valokuvia lähes mystisestä valosta täytyy olla liikkeellä juuri oikeaan aikaan. Aurinko laskee yllättävän nopeasti tähän aikaan vuodesta.















torstai 8. lokakuuta 2015

Suppilovahvero-munakasrulla

Näillä main sienivuosi on ollut kehnonpuoleinen. Koriin on jäänyt vain muutamia orakkaita, kanttarelleja ja pari hassua tattia. Lampaankääpiä jäin oikein kaipaamaan. Säilöttäväksi ei ole jäänyt juuri mitään. Viikonlopun perinteinen sieniretki tuotti ihan hyvän saaliin suppilovahveroita. Tällä kerralla jäi vähän säilöttäväksikin, mutta osa syötiin tuoreeltaan. Tuoreet sienet ovat kausiherkkuna melkeinpä harvinaista luksusta.








*

Suppilovahvero-munakasrulla


6 munaa
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
loraus ruokaöljyä

täyte
7 dl tuoreita suppilovahveroita
keltasipuli
sellerinvarsi
1/2 suippopaprika
1/2 pakettia pekonia
timjamia
ripaus suolaa
tilkka öljyä
nokare voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl voita

päälle
juustoraastetta

Valmista ensin munakasmassa sekoittamalla munat, maito ja mausteet. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes munakas on kypsää.

Sillä aikaa kun munakas kypsyy uunissa valmista täyte. Laita kuivalle pannulle pilkotut sienet ja kiehauta nesteessään. Siirrä sienet vähäksi aikaa sivuun. Laita öljy ja voi kasariin. Lisää kasvikset ja kuullotta sekoitellen. Lisää pieneksi pilkottu pekoni ja kiehautetut sienet. Kun pekoni on kypsää, lisää jauhot ja maito ja sekoita hyvin. Kiehauta kastike ja mausta timjamilla ja suolalla.

Kun munakas on kypsynyt, nosta pannu pois uunista ja kumoa munakas varovasti toiselle leivinpaperille. Levitä täyte munakaslevylle ja kääri munakas leivinpaperin avulla rullaksi. Jätä saumakohta rullan alle. Nosta täytetty rulla uudelleen uunipellille. Ripottele rullan päälle juustoraastetta, ja laita rulla vielä vähäksi aikaa uuniin. Munakasrulla on valmis, kun juusto on sulanut.

*















Söimme munakasrullaa mieheni kanssa tuhdimmaksi iltapalaksi, kun varsinainen iltaruoka jäi arjen kiireen keskellä välistä. Joissakin munakasrullien ohjeissa munakasmassaan lisästään pienimäärä leivinjauhetta, mutta näköjään rulla onnistuu ilmankin. Lapsille paistelin paistinpannulla munakkaan jo päivällisaikaan. Nirsolle ilman sieniä, extra paprikalla ja kulinaristille ilman paprikaa, extra sienillä. Aina ei mene ihan yksiin.

Munakas, uunissa tai paistinpannulla, on siitä hyvää ruokaa, että siihen löytyy ainekset meidän kaapeista aina. Täytteeseen voi käyttää ylijääneitä kastikkeita, kuten tein kerran kesällä. Myös jääkaappiin hautautuneet juustonpalat on helppo hyödyntää munakkaan raaka-aineena. Täytteen ei ole pakko olla kastiketta, mutta minusta kastike toimii täytteenä paremmin kuin irralliset raaka-aineet. Kastike on helpompaa levittää ja toisaalta munakasrullaa on helpompi leikata ja syödäkin kun täytteen ainekset on keitetty kastikkeeksi. Isosta munakasrullasta jää aina lounasevästä, jonka voi töissä näppäristi lämmittää mikrossa.


tiistai 6. lokakuuta 2015

Sieniretken saalista jäi säilöttäväksi asti

Sieniretkissä on monta asiaa, joista pääsee nauttimaan. Kaunis syksyinen metsä, raikas ulkoilma, hiljaisuus, puiden humina, hyvät eväät ja ehkä nuotiokin. Saalis taitaa olla kaikkein vähämerkityksellisin asia. Minun sienimetsäni ovat tänä syksynä huutaneet tyhjyyttään. Onneksi viime viikonlopun sieniretkeltä saatiin saalista. Harvoin sattuu kohdalle retkiä, joissa kaikki sieniretken parhaat puolet tulevat esiin. Lauantain perinteinen retki oli sellainen. Voi löytämisen riemua! Yllätys löytöjäkin tehtiin, kun aarteenetsintään saivat lasten lisäksi osallistua myös aikuiset. Kuvaan vangittu nuotiosta leijaileva savu, on lapsille todiste metsänhengestä vielä jälkikäteenkin. Metsä on mystinen paikka.











Suppilovahverot ovat siitä armollisia kerättäviä, että niiden jälkikäsittelyssä ei ole tulenpalava kiire. Lähes koko päivän kestäneen sienten keräämisen, retkeilyn, tulistelun ja evästelyn jälkeen sienet pantiin viileään paikkaan ja käsiteltiin vasta seuraavana päivänä. Yritämme poimia sienet mahdollisimman puhtaina, että siivoamiseen ei tarvitse kuluttaa paljoa aikaa. Joskus onnistumme niin hyvin, että siivottavaa ei jää. Nyt tuuli oli sen verran kova, että koriin oli yrityksestä huolimatta lentänyt roskia. Kaikkien sienikorit oli siivottava huolellisesti.









Pakastin pienen osan sienistä. Pakastimeen menevät sienet kiehautin kuivalla pannulla omassa nesteessään. Valutin kiehautetut sienet vielä siivilässä ja pakastin minigrip-pusseissa. Pakastetut suppikset tulevat mielestäni vähän sitkeiksi, ja sen vuoksi kuivaan aina suurimman osan suppissaaliista. Niin tälläkin kerralla. Kuivattuina sienet säilyvät vuosia hyvinä, kun ne vain ovat valolta ja pölyltä suojassa. Sienten on oltava myös ehdottoman kuivia. Yksikin kosteaksi jäänyt suppis, voi pilata ison purkillisen sieniä.

Kuivuria meille ei ole, enkä malta uuniakaan pitää päällä sienten kuivaamiseen, mutta hätä keinot keksii. Olemme kovia saunomaan, mutta nyt on saunomisessa muutaman päivän tauko. Suppikset on levitelty lauteille sanomalehtien päälle kuivamaan. Veikkaan, että viimeistään keskiviikkona saan kerätä sunnuntai-iltana saunan lauteille levitellyt sienet lasipurkkeihin. Toisinaan sanomalehdet on levitelty yläkerran kylppärin lattialle sanomalehtien päälle kuivumaan. Myös lattialämmitys kuivattaa sienet tehokkaasti.









Kuivattuja sieniä voi murustella sellaisenaan esimerkiksi kastikkeiden mausteeksi. Liottamalla sieniä vedessä tai maidossa niistä voi paistaa piirakan tai keitellä kastikkeen, muhennoksen tai keiton. Täällä olen aikaisemmin julkaissut ohjeen pippurisesta suppilovahveropiirakasta ja pähkinäisestä suppilovahveropiirakasta