Palsternakkaa on viikonloppukokin keittiössä tähän asti käytetty lähinnä keittojuureksena. Joskus olen lisännyt sitä myös uunijuureksiin. Olen pitänyt palsternakkaa vähän kalliina raaka-aineena. Ja kyllähän se perunaan ja porkkanaan verrattuna arvokkaampaa onkin, ilmeisesti myös ravintosisällöltään. Lauantai-illalla valmistin palsternakasta pyreen, jota syötiin kera naudan sisäfileen. Kastikkeeksi keittelin punaviinikastikkeen.
*
Palsternakkapyre
2 pulleaa palsternakkaa
2 pientä perunaa
2 timjaminoksaa
vettä
suolaa
maitoa
kunnon nokare voita
Kuori ja pilko juurekset. Laita juurekset kattilaan ja lisää päälle vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Mauta suolalla ja parilla timjamin oksalla. Keitä kypsiksi.
Kun juurekset ovat kypsiä, kaada keitin vesi pois kattilasta, mutta ota se talteen. Ota pois myös timjamin varret. Soseuta palsternakka ja peruna. Ohenna sose maito tilkalla ja keitinvedellä mieleisesi paksuiseksi. Lisää nokare voita. Siitä sose saa kiiltoa ja makuakin.
*
Palsternakka on kauniin värinen juures. Maukas, täyteläinen, makea ja aromaattinen maku sai täydellisen makuparin vähän etikkaisesta punaviinikastikkeesta, jonka pohjaan lisäsin myös palsternakkaa. Pyreessä oli niin silkkinen rakenne, että en lisännyt siihen edes kermaa, vaikka alunperin oli tarkoitus lorauttaa pyreen joukkoon oikein kuohukermaa. Käytin maitoa sen sijaan.
*
Punaviinikastike
porkkana
2 salottisipulia
pääpalat kahdesta palsternakasta
varsisellerin varsi
öljyä
1 dl punaviiniä
vettä
muutamia mustapippureita
pari timjamin oksaa
pari laakerinlehteä
vähän kuivattua lipstikkaa kämmenen pohjalta
1 tl muscovadosokeria
suolaa
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl voita
suurustamiseen maizenaa
Kuullottele kasviksia kattilassa öljytilkassa. Lisää päälle desin verran punaviiniä ja tuplasti tai vähän enemmän vettä. Kiehauta pohja ja lisää mausteet. Keitä kastikepohjaa hiljalleen kannen alla. Omani taisi kuplia tunnin verran.
Siivilöi kastikkeesta mausteet ja kasvikset pois ja keitä sitten liemeä voimakkaasti kokoon. Jos on tarpeen, suurusta maizenalla. Aivan juuri ennen tarjoilua lisää etikka ja voi kiillottamaan kastiketta. Tarkista vielä maku ennen tarjoilua. Sitten vain nauttimaan!
*
Punaviinikastike valmistuu suhteellisen helposti. Aina kastiketta tehdessäni päätän, että en enää ikinä osta valmista kastiketta tai edes kastikepohjaa. Punaviinikastikkeeseen saa riittävästi makua ihan kasviksilla, viinillä ja mausteilla. Edes liemivalmistetta en tarvitse, jos tarvitsen, valmistan itse. En enää väheksy edes lihapatojen ja paistien liemiä. Jos niille ei heti ole käyttöä, ne kannattaa merkitä hyvin ja pakastaa toista kertaa varten.
Lauantai-iltaiseen punaviinikastikkeeseen lisäsin happoa vielä punaviinietikalla, että saisin vähän särmää ruokaan ja vastinetta makealle ja täyteläisen pyöreälle palsternakkapyreelle. Onnistuin! Ja onnistui fileen paistajakin, joka paistoi naudan sisäfilepätkästä pinnat kiinni valurautapannussa. Liha pannuineen päivineen nostettiin uuniin, ja annettiin olla 200 asteisessa uunissa, kunnes lihamittari näytti 54 astetta. Liha vetäytyi muutaman minuutin ennen leikkaamista ja tarjoilemista. Kauniin lautasen häpeäpilkkuna ovat pakastepavut. Makumaailmaltaan ne kyllä annokseen istuvat.
Paitsi ruuanlaitossa olen kokenut onnistumisen iloa myös kameran kanssa. Taisin vihdoin hiffata, miten saan kuvia pimeinä iltoina myös meillä sisällä, jossa valasitus on haastava. Onnistumisen iloa tuottaa myös blogi, jota aluksi rupesin kirjoittamaan vain itselleni ja nyt huomaan, miten paljon hyvää mieltä tuotaa se kun huomaan uusia kävijöitä, lukijoita ja jopa kommentoijia.
Vielä viikonloppuna lenteli muutamia perhosia ja sudenkorentoja. Sen verran hitaaksi ovat sudenkorennot jo käyneet, että sain muutaman vangittua kuvaan. Maisema alkaa olla jo syksyinen. Vihreä ei ole enää kesäisen vihreää, vaan joukossa on jo paljon ruskan värejä ja sävyjä. Sen huomaa vastarantaa katsellessa, vaikka kotirannan koivu on vielä aivan vihreä.v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti