Ravustajan juhlat ja sen kunniaksi omenainen täytekakku

Rapujuhlia järjestessä on aina pari jännitys momenttia. Ensimmäinen on tietysti saadaanko rapuja. Sen takia kutsu RAPUjuhliin on alustava. Tähän asti onneksi aina on ollut itsepyydettyjä rapuja tarjottavaksi ja rapujuhlat on saatu järjestettyä. Elokuun alun rapujuhlat on meillä perinne. Samalla juhlistamme myös miehen syntymäpäiviä. Nämä elokuun alun rapujuhlat ovat tavallaan myös kesän loppu. Juhlat osuvat yleensä lomien loppumisen ja koulujen alkujen aikoihin. Vaikka lomat on loppu ja arki alkanut, toivotaan, että kesä jatkuu, kun se vihdoin saapui.

Toinen jännitys momentti liittyy säähän. Viimeiseen asti pyrkimys on, että rapuja syödään ulkona. Mutta Suomen kesä on... Fiksuinta on kerätä kattaustarvikkeet ensin sisään ja vasta viime hetkellä päättää mhin katetaan. Silti saattaa käydä kuten meille viime lauantaina. Ulos kattaminen on meillä vähän haastavampaa ainakin 10 henkiselle joukolle. Se tarkoittaa sitä, että myös sisältä on kannettava pöytä ja tuoleja ulos, että kaikki pääsevät mukavasti istumaan, eikä ruokailu tunnu siltä kuin lentokoneessa. Lauantai päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Silti sadetutkassa kummitteli pienen pieni sade alue näillä main juuri kello 16 paikkeilla, jolloin vieraiden oli määrä saapua. Vielä puolituntia aikaisemmin taivas oli niin kirkas, että tein vihdoin päätöksen kattaa ulos. Arvaahan sen miten siinä sitten käy. Viisi yli alkoi hiljalleen ripsautella vesipisaroita. Sadetutkan ja taivaalle tuijottelun seurauksena koko seurue teki päätelmän: pian loppuu sade. Osa kattausta pelastettiin tuoleille pöytien alle suojaan. Sateen loppumista odotellessa otimme alkumaljan sisätiloissa.

Sade loppui kuin loppuikin hyvin lyhyeen. Pääsimme ulos nauttimaan ruuasta ja juhlahumusta. Muutaman ravun jälkeen vettä alkoi ripsautella uudelleen. Ensin vain hyvin hiljaa, mutta sitten koko ajan kovemmin. Katettujen pöytien siirtäminen sisätiloihin tuntui hankalalta, ja niinpä päätimme ahtautua vähän toiselle kulmalle terassia, jossa parveke antaa suojan. (Kiitos vain miehille, jotka saivat pöydät hienosti siirrettyä) Silmä on sanonut, että parvekkeen alle ei kahta pöytää mahdu, mutta nyt on todistettu, että kyllä muuten mahtuu! Kälyllä taisi olla hieman hankala istua aivan terassin laidalla, mutta sateelta olimme kaikki suojassa. Ensi vuonna on muistettava, että meillä mahtuu sateella syömään ulkona 10 henkeä ainakin, jos tuulen enemmän pohjoisen puolelta;  jostakin luoteen ja idän väliltä.

Menu rapujuhliin

*

Kesäkurpitsa-piparjuurikeitto paahdettujen pinjansiementen, cashew- ja suolapähkinöiden kera

Kotijärven täplärapuja, paahtoleipää ja tilliä (rapujen keitto-ohje)

Omenainen täytekakku, mantelinen Kentuckyn kakku ja valkosuklaa-karpalo cookies

*

Rapumenumme on kokemuksen perusteella muotoutunut sellaiseksi, että ravut ovat pääruokaa. Alkuruuan tehtävänä on täyttää vatsaa. Nälän lisäksi alkuruoka vie kiireen mennessään. Kun nälkä ja kiire ovat poissa, jaksaa rapujen ääressä askarrella pidempäänkin. Laitan alkuruuaksi usein jonkin keiton. Aika usein keitto on lauantainakin tarjottu kesäkurpitsa-piparjuurikeitto, espanjalainen vihannessosekeitto tai sienikeitto. Keittoja voi höystää paahdetuilla pähkinöillä ja siemenillä, paahdetulla sipulilla tai pekonilla. Krutongitkin sopivat hyvin keittojen päälle. Rapujuhlissa olen kuitenkin välttänyt tarjoamasta krutonkeja, koska pääruuallakin on leipää. Jos ei halua tarjota keittoja myös piirakat sopivat hyvin alkuruuaksi. Meillä on pöydässä rapupöydässä tarjottu sieni- tai juustopiirakoita. Tärkeää on, että alkuun tarjottava ruoka ei ole liian voimakkaasti maustettua. Ravut ovat tämän menuun pääosassa!

Olen huomannut, että rapujen koosta ja juhlijoiden harrastuneisuudesta riippuen pääruuaksi tarjottavia rapuja on syytä varata 5-7 per syöjä. Lapset saattavat yllättää. Tiedän monta innokasta ravunsyöjätyttöä! Lauantainakin molemmat apukokit pistelivät 5 rapua. Saman verran kuin äitinsä (suurinpiirtein). Paahtoleipää kuluu 2-3 leipää per ruokailija. Meillä rapujen syönti on hyvin pyhää ja perinteistä. Paahdetulle leivälle voidellaan oivariinia ja kuoritaan ravut. Komeus kruunataan tillillä. Ripaus tilliä ja valkoviiniä tekee elämästä elämisen arvoista. Sanoo Turhapuron Uunokin.

Koska meillä tosiaan juhlittiin syntymäpäiviä, jälkiruuaksi tarjoiltiin täytekakkua.  Valmistin 5 munan kakkupohjan hyvissä ajoin, jo torstaina. Kostutin ja täytin pohjan perjantaina. Kakun kuorrutus ja koristelu jäi lauantaille. Kakkuja tehdessäni mielessäni on aina vanha sanonta "moni kakku päältä kaunis, vaan on sisältä silkkoa". Tämä ennen kaikkea siksi, että en jaksa kovinkaan innostua kakkujen koristelusta ja valmistamani kakut jäävät usein ilman näyttäviä ja taidokkaasti tehtyjä koristeita. Maku edellä mennään. Löysin googlen avulla loistavan taulukon kakkupohjan aineista kakkutaikurin www-sivuilta. 

*

Omenainen täytekakku

5 munan kakkupohja

kostutukseen hunajavettä

Täyte

omenasosetta

1 dl Sallisen vanilijakreemijauhetta

1 prk kuohukermaa

1 prk rahkaa

2 tl vanilijasokeria

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä 

1 tl kardemummaa

Kuorrutus

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

2 rkl siirappia

1 rkl voita

4 dl vispikermaa

1 rkl vanilijakreemijauhetta

Koristeluun 

valko- ja maitosuklaarouhetta

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta osat hunajavedellä. Alimmainen osa tarvitsee kostutetta vähemmän, ylin eniten.

Valmista vanilijamousse täyteeksi. Valmista vanilijakreemijauheesta ohjeen mukaan kreemi. Sillä aikaa kun kreemi asettuu vaahdota kerma. Yhdistä kermavaahtoon rahka ja mausteet. Lisää lopuksi myös kreemi ja sekoita hyvin.

Kokoa kakku lisäämällä alimmaisen pohjan päälle ensiksi kerros omenasosetta ja sen jälkeen vanilijamousse. Nosta päälle kakun keskimmäinen kerros ja lisää sen päälle uusi kerros omenasosetta ja moussea. Laita kakku painon alle vetäytymään. 

Kuorruta ja koristele kakku mahdollisimman lähellä tarjoilua. Valmista kinuski kattilassa keittämällä kuohukermaa ja fariinisokeria. Kun kinuski on valmista, lisää kiillon ja värin voimistamiseksi siirappia ja voita. Kun kinuski on hieman asettunut ja jäähtynyt kuorruta kakku. 

Vatkaa kerma ja vanilijakreemijauhe vaahdoksi ja koristele kermavaahdolla, kun kinuski on kunnollla jäähtynyt. Kreemijauhetta on lisätty, että saataisiin aikaiseksi kestävämpi vaahto. Koristele suklaarouheella.

*

Hyvän, kostean ja maukkaan kakun valmistaminen ottaa aikaa useamman päivän. Aivan tuoretta kakkupohjaa on vaikea leikata. Usein leivon kakun yhtenä päivänä, leikkaan ja täytän toisena. Kostutuksen ja täyttämisen jälkeen makujen ja kosteuden pitää antaa tasaantua, eikä kuumaa kinuskiakaan voi ruveta kermalla ja suklaalla koristelemaan. Tuo suklaarouheella koristelu oli pakon sanelema juttu. Yksi moka tuli nimittäin kakun kokoamisvaiheessa. Laitoin viimeisen kakkukerroksen vahingossa väärinpäin. Ylimmäiseksi ei tullutkaan kakun paisto- vaan leikkauspinta. Kinuskipäällyste jäi ikävän röpelöksi leikkuupinnan päällä. Suklaalla pystyin peittämään epätasaisuuden, ja makunsakin puolesta koristeet sopivat kakkuun niin, että paakarin moka ei paljastunut. 

Vanilijakreemi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Se taitaa tulla jauhokaapin pysyvästi. Jauheesta oli kätevä valmistaa kreemi, eikä makukaan ollut liian esanssinen, vaikka sitä vähän pelkäsin. Runsas (ja ruhtinaallinen) kakku onnistui mielestäni tosi hyvin, mutta trendinmukainen naked-kakku se ei todella tällä kermamäärällä ollut. Resepti on nyt kirjattu ylös tulevaisuutta varten. Toivottavasti tällekin syksylle tulee omenia. Käytin nimittäin pakastimen viimeisen omenasosepurkin tähän kakkuun.

Täytekakun lisäksi jälkkärikahville pöytään katettiin Kentuckyn kakkua ja valkosuklaa-karpalo cookieta. Ilmeisesti loppuvat lomat ja alkava syksy kolkuttelivat jo takaraivossa, kun jälkiruuan makumaailmasta tuli niin talvinen. Omena, vanilija, manteli, kaneli, suklaa, inkivääri ja kardemumma sopivat kuitenkin hienosti yhteen ja niputtivat menuun kokonaisuudeksi, jossa oli esillä koko kesä. Aloitimme kauniin värisestä, kevään vihreästä keitosta, kesän tummanpunaisten rapujen kautta syksyn lämpimiin sävyihin ja makuihin.

Vaikka kesä on jo pitkällä, vielä ehtii hyvin nauttia valosta ja  lämmöstä. Takapihaan rajoittuva niitty on kauneimmillaan. Muutamat aurinkoiset kuvat on napsittu kuluneella viikolla. Kukkasten takana kasvaa suunnaton vadelmapensasviidakko, ja mitä juhlilta ja niiden järjestelyiltä jäi aikaa, kuluikin vadelmia poimien. Kypsiä vadelmia on niin paljon, että kypsien punaisina hehkuvien marjojen painosta painuneet oksat tulevat jo uniinkin.