Sivut

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lounassalaatti lampaasta

Joka vuotinen ilmiö on taas käsillä: alkaa tehdä mieli kevyttä ruokaa, vihreää ruokaa, keväistä ruokaa. Pian joutaa rautapata kesän ajaksi perimmäiseen nurkkaan. Alkaa salaattien, savustuksen ja grillauksen aikakausi. 

Keväisempiä mielihaluja perässä olen kuitenkin lounastellut kuluneella viikolla. Minulla on ollut mahdollisuus käydä ruokatunnilla evästelemässä kotona. Eilen jalostin karitsan viulun lopun maistuvaksi salaatiksi. Hyödynsin myös edellisenä päivänä jääneet keitetyt kukkakaalit. Salaattia minulla on useasti eväänä töissäkin, vaan kyllä salaatti maistuu erilaiselta, kun se on juuri revittyä. Kastikkeeksikin riittää muutama tippa hyvää oliiviöljyä ja pari pyöräytystä suola- ja pippurimyllystä. Ehkä osa nautinnosta tulee siitäkin, että kotona salaattinsa voi syödä oikealta lautaselta Ikean muovikulhon sijaan.






*

Lounassalaatti lampaasta

rucolaa
tammenlehväsalaattia
keitettyä kukkakaalia 
pieni avokado
karitsan viulua

oliiviöljyä
suolaa 
pippuria

Valmista repimällä salaatti ja pilkkomalla muut ainekset mieleisesi kokoisiksi paloiksi. Kokoa salaatti suoraan lautaselle. Lisää päälle loraus hyvää oliiviöljyä ja muutama pyöräytys suolaa ja pippuria suoraan myllystä.

*

Kyllä se näköjään on niin, että aina kannattaa mieluumin säästää vähätkin jämäruuat. Niistä saa jalostettua, vaikka mitä, kun vain vähän käyttää mielikuvitusta. Juurikin eväsruuissa edellisten päivien sapuskoja on hyvä käyttää. Neljälle hengelle neljästä kukkakaalinnupusta ei riitä ruuaksi, mutta yhden aikuisen evään jatkeeksi hyvinkin. Neljälle hengelle neljästä kukkakaalin nupusta jäisi nälkä ja tulisi riita - tai ehkä kukkakaalista ei tulisi riitaa. Minä olen ainoa joka siitä pitää.






Jotta jämäruokia pystyy hyödyntämään on tärkeää, että raaka-aineet ovat ostettaessa tuoreita ja hyvälaatuisia. Eilen yritin epätoivoisesti metsästää kaupasta parsaa. Yhdessä ei ollut, toisesta oli loppunut ja kolmannessa ne olivat niin huonoja, nuutuneita, kuivahtaneita tai lötköjä, että ei niitä viitsinyt ostaa (parsakaan ei ole aivan ilmainen raaka-aine!). Tämä saikin minut pohtimaan, mikä on asiakkaan kannalta inhottavinta. Tietysti sapettaa, että joutuu juosta parsojen perässä ympäri kylää, mutta se oli oma valintani. Olisin voinut tyytyä siihen ensimmäiseen eioohon. Kaikkein inhottavinta on kuitenkin se, että tiskissä pidetään huonoja tuotteita. Parsa-aikahan on kuumimmillaan vasta vähän myöhemmin keväällä, joten ehkä se kauppa, jossa sitä ei ollut edes tarjolla, teki suurimman vaikutuksen, tai pienimmän mokan. Pitäisi oppia vielä paremmin käyttämään kauden raaka-aineita. Siltikin aion antaa vallan parsan himolle vallan, ja uhallanikin teen tänään uuden kierroksen parsaa haeskellen. Toisen kaupan hevi-osastolla luvattiin, että tänään tulee uutta tavaraa ja parsaa on ainakin tilattu. 

Kevät etenee suurin harppauksin, kuten näillä muutamilla kuvilla koitan kertoa. Suurin kevään merkki on tietysti lisääntynyt valo. Leskenlehti on kukkinut jonkin aikaa. Sinivuokot vasta alkavat olla parhaimmillaan. Pian voi lähteä metsästämään näsiää, kelta- ja valkovuokkoja.















Kotijärvi on vielä jäässä. Viime vuonna jäät lähtivät 8.4 ja uimassa käytiin 25.4. Saas nähdä miten käy tänä vuonna. Järvelläkin on kuitenkin keväistä elämää. Sorsapariskunta uiskentelee sulissa rantavesissä ja lokit ovat saapuneet. Isot railot lupailevat jäiden lähtöä. Ensimmäisen onkijankin olen kotirannan tuntumassa nähnyt.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti