Lämmittävä minestronekeitto Viikonloppukokin tapaan

Launtain valjetessa totesin, että ulkona on taas tosi kurjanäköinen sää. Ei ollenkaan sellainen mukava keli, joka houkuttelisi tammikuisiin puuhiin hiihtämään tai luistelemaan. Vielä alkuviikosta oli kunnon talvi, mutta eilisen vesisateen jäljiltä kaunis lumikerros pihassa on muuttunut jäätiköksi. Mittari näytti nollaa ja tuuli niin, että tuntui. Kun sinne ulos sitten uskaltautuikin, huomasi, että sää on ulkoiluun oikein mukava. Tuulikin tyyntyi päivän mittaan. Liukasta tosin oli. Kotipihassakin olisi parhaiten päässyt liikkeelle luistimilla.

Lauantain lounassoppa vuorossa on Minestronekeitto. Minestronekeiton reseptejä löytyy kirjoista, lehdistä ja netistä pilvin pimein, mutta ajattelinpa laittaa jakoon omani. Tiedän, että joskus vain on sellainen tilanne, että ei millään keksi mitä ruokaa laittaisi. Tuntuu, että aina laitetaan samoja ruokia samoista ruoka-aineista. Olin itse vallan unohtanut minestronen, ehkäpä joku muukin mainion keiton unohtanut saa tästä inspiraation. Muistelen, että meillä ei ole minestronea syöty ainakaan vuoteen. Tämäkin keitto on siinä mielessä kiitollinen valmistaa, että sitä voi tehdä kerralla muuripadallisen tai soppatykillisen. Maku ei lämmittämisestä kärsi, vaikka pasta saattaa vähän ottaa nokkiinsa. Minestrone kuuluu myös niihin ruokiin, johon voi sitä käyttää sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Jos haluaa välttyä pilkkomiselta, voi hyvin käyttää pakastekasviksia. Itse käytän mieluumin tuoreita.

*

Minestrone viikonloppukokin tapaan

kelta- ja punasipuli

pari valkosipulin kynttä

pari varsisellerin vartta

puolikas isosta paprikasta

pari porkkanaa

palsternakka

tomaattipyrettä

öljyä

400 g valkokaalia

vettä 

2 tlk tomaattimurskaa

500 g kinkkukuutioita

suolaa

sokeria

laakerinlehti

mustapippuria

oreganoa

savupaprikajauhetta

rakettispagettia

Esivalmistele kasvikset pilkkomalla ja kuorimalla ne. Laita ison kattilan pohjalle kunnon loraus öljyä, että saat kuullotettua kasvikset. Aloita kuullottaminen sipuleista ja selleristä. Lisää sitten vuorollaan kuullottumaan porkkana, palsternakka ja paprika. Lisää kasvisten joukkoon tomaattipyre ja kuullottele vähän ennenkuin lisäät kaalin ja kinkkukuutiot. 

Lisää sitten tomaattimurska ja vettä, niin paljon, että saat tarpeeksi lientä keitollesi. Tein minestroneni 5 l kattilassa. Muista, että keittoon tulee vielä pasta, joten lientä saa olla reilusti. Muuten lopputuloksena on pata. Jos haluaa varmistua siitä, ettei pasta ime kaikkea nestettä ja kypsy ylikypsäksi. Pastan voi keittää erikseen ja lisätä valmiiseen keittoon. Mausta keiton pohja.

Kun keitto kiehataa lisää rakettispagetti ja keitä kypsäksi ohjeen mukaan. Tarkista maku ja tarjoile nälkäisille ruokailijoille.

*

Keiton variaatioita on lukuisia, italialaisista suomalaisiin, ja kaikkea siltä väliltä. Suomalaisissa voi käyttää vaikka sarvimakaroonia, jos niitä kotona on. Tai sitten voi käyttää spagetin jämät. Moni lisää keittoonsa herneitä ja käyttää pekonia tai pancettaa jne. Minulla sattui olemaan kinkkukuutioita ja savunmakua yritin tehdä keittoon savupaprikajauheella. Ilmeisesti sitä olisi saanut olla vähän reilummin. Toisaalta se olisi voinut tehdä keitosta lapsille liian tulisen. Jos jotain jäin kaipaamaan, se oli tuore persilja.

Apukokit taitavat olla siinä iässä, että ovat alkaneet protestoida keittojen syömistä vastaan. Olen perustellut, lähinnä itselleni, lauantain keittolounasta milloin sen taloudellisuudella ja milloin terveellisyydellä, ja pitänyt tavasta sitkeästi kiinni. Kuin uskon vahvistuksesti kirjastosta tarttui matkaan Riitta Pojaluoman Sata soppaa -kirja. Olen samaa mieltä Pojaluoman kanssa; siinä missä italialainen mamma pystyy loihtimaan erilaisen pastaruuan vuoden jokaiselle päivälle, suomalainen sopantekijä pystyy loihtimaan yhtä monta uutta keittoa. Maailmassa on miljoona keittoreseptiä. Usein ei tarvitse syödä samaa. Minestroneakin vain kerran vuodessa. Soppa-kirjasta muistui mieleen monta keittoa, joita ei ole syöty pitkään aikaan.

Minestronen arvelin houkuttelevan apukokkejakin. Onhan siinä kaikkien lasten suosikkia pastaa. Ei keitto ihan älytön suksee ollut, mutta kyllä siitä kaikki saivat vatsansa täyteen. Ensiviikolla keitolla täyttää vatsansa pari lounastajaa ja riittääpä siitä koko perheellekin päivällinen, jollekin kiireiselle arki-illalle.