Hohtavia hankia ja aurinkosoppaa

Näitä talvikelejä on odotettu! Aamupäivän hiihtolenkillä totesin, että mahtava luisto ladulla. Taisin tosin lähteä liian kovaa ja kunto loppui kesken. Naapurit lähtivät heti perääni hiihtämään, ja hetihän siinä sitten tuli ajatus, että heitä en ainakaan edelleni päästä. Lähtiessä tarkoituksena oli hiihtää reilu kymppi, mutta lopputuloksena oli vajaa kymppi.  Naapurit pysyivät kuitenkin takanani.

Valmistelin ruokaa ennen lähtöäni kuorimalla ja pilkkomalla juurekset valmiiksi kattilaan. Lauantain soppavuorossa oli aurinkosoppa. Heti kotiin päästyäni napsaisin vain levyn päälle, ja lounassoppa valmistui nopeasti. Sosekeitto on lasten nimeämä. Nimi sopii pääosin bataatista valmistetulle keitolle hyvin. Aurinkoisen väristä keittoa. Sitä paitsi on paljon mukavempi syödä aurinkosoppaa kuin sosekeittoa.

*

Aurinkosoppa

3 pientä bataattia

3 isoa porkkanaa

4 pientä perunaa

2 sellerin vartta

sipuli

vettä

kasvisliemikuutio

suola

mustapippuri

1 tl kanelia

1/4 tl inkivääriä

Kuori ja paloittele juurekset kattilaan. Lisää päälle vettä niin, että kasvikset peittyvät. Laita kattilaan liemikuutio ja tarvittaessa suolaa sekä pippuria. Keitä kasvikset kypsyksi ja soseuta. Mausta kanelilla ja inkiväärillä. Tarjoile höyryävän kuumana.

*

Tälläisenään aurinkosoppa sopii hyvin arkiruuaksi, mutta sitä voi hyvin jalostaa pyhäisemmäksi versioksi lisäämällä esimerkiksi kookoskermaa tai tuorejuustoa. Meillä lapset tykkäävät syödä aurinkosopan kanssa raejuustoa, mutta sopan höysteeksi sopivat hyvin myös paahdetut siemenet, pähkinät tai pekoni.

Soppaa tuli totuttuun tapaan melko paljon. Keitin keittoni jälleen 5 l kattilassa. Käytin makua tuomaan vain yhden liemikuution, joten lisäsin myös suolaa. Koitan kovasti vältellä valmiiden liemivalmisteiden käyttöä, ja itseasiassa tähänkään ruokaan ei olisi välttämättä tarvittu sitä yhtäkään liemikuutiota. Selleristä tuli niin paljon makua. 

Bataattisosekeitto on vähän haastava valmistettava, joskus siitä tulee liian makeaa.  Sen vuoksi tapaan laittaa keittoon myös muutaman perunan. Kuvittelen, että peruna vähän tasoittaa bataatin mahdollista makeutta. Tällä kerralla bataatit eivät olleet liian makeita ja keitto onnistui hyvin ja siitä tuli maistuvaa. Vanha sauvasekoittimeni ei vain ole enää oikein lyönnissä, joten vähän kokkareita keittoon jäi. Arkiruuassa sillä nyt ei niin ole väliä.

Palapaistia hiihtäjille

Tämän talven kelit ovat olleet niin vaihtelevat, että ilo ulkoilusta on otettava heti, kun siihen on mahdollisuus. Yhtään ei tiedä pääseekö luistelemaan tai hiihtämään, onko tulipalopakkanen vai vesisade. Aamupäivällä koko perhe lähti hiihtolenkille. Hiihtelin 5-vuotiaan kanssa 2 km lenkin. Samassa ajassa 8-vuotias päästeli isänsä kanssa 7 km. Valmistelin päivällistä jo etukäteen, vaikka ruoka laitettiinkin uuniin vasta, kun olimme päässeet kotiin. Kaakaon ja leivän voimalla jaksoimme hiihtolenkin jälkeen odotella palapaistin valmistumista.

Palapaisti on jälleen yksi osoitus siitä, että maistuvaan herkulliseen kotiruokaan ei tarvitse monimutkaisia menetelmiä tai erikoisia raaka-aineita. Perinteinen suomalainen palapaisti on sellaista ruokaa, joka tuo lapsuuden mieleen. Se on vähän sellaista mummularuokaa. Pitkään uunissa kypsyvästä ruuasta leviää hyvä tuoksu koko huusholliin. Tuoksu oli niin hyvä, että 5-vuotias havahtui yläkerrasta leikeistään ja huuteli, että mikä hyvä haju täällä on. Hyvästä tuoksusta, ja siitä, että se huomataan tulee äidille ja kokkaajalle hyvä mieli. Palapaisti on siis hyvän mielen ruokaakin kaiken muun lisäksi. Resepti lienee tuttu, mutta julkaistaan se nyt, vaikkapa taas muistin virkistykseksi.

*

Palapaisti

1 kg naudan paistia 

vehnäjauhoja

sipuli

voita

rypsiöljyä

suolaa

vettä

mustapippuria

maustepippuria

pari laakerinlehteä

Valitse tuoretta hyvälaatuista naudanlihaa. Meillä käytettiin tällä kerralla naudan ulkopaistia. Ota liha hyvissä ajoin ennen valmistamista huoneenlämpöön. Leikkaa liha mieleisesi kokoisiksi paloiksi. 

Pyörittele lihanpalat vehnäjauhoissa ja ruskista paistinpannussa voi-öljyseoksessa pienissä erissä. Tässä ruuassa ei kannata säästellä voita, eikä jauhoja. Siirrä ruskistetut lihanpalat pataan odottelemaan. Huuhtele paistinpannu aina välissä vedellä ja kaada se pataan ruskistettujen lihojen päälle.

Kuullota myös sipulia paistinpannussa ennen pataan lisäämistä. 

Mausta pata pippureilla, suolalla ja laakerinlehdillä. Lisää lopuksi pataan vettä niin, että lihat peittyvät. Siirrä pata uuniin 125 asteeseen kypsymään ja anna hautua rauhassa ainakin pari tuntia. Mitä pidempään maltat, sen parempaa tulee. Meillä pata oli uunissa 3, 5 tuntia. Tarkkaile ruokaa välillä ja lisää nestettä, jos on tarvetta.

Tarjoa palapaistia keitettyjen perunoiden kanssa. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti myös esimerkiksi sienisalaatti ja puolukkasurvos.

*

Harvoin meillä vallitsee ruokapöydässä niin harras hiljaisuus, kun viime sunnuntaisella päivällisellä.  Ulkoilun ja urheilun tuoma nälkä on harvinaisen hyvä mauste. En tiedä tuleeko muilla palapaistista mieleen mummula, mutta minulla tulee. Mummula-fiilistä vahvistetin kattamalla pöytään mummulasta peräisin olevat Sorsakosken aterimet ja keittelemällä jälkiruuaksi oikein kunnon pullakaffeet. Pullan ovat apukokit leiponeet, kuinkas muuten kuin mummulassa.

Lämmittävä minestronekeitto Viikonloppukokin tapaan

Launtain valjetessa totesin, että ulkona on taas tosi kurjanäköinen sää. Ei ollenkaan sellainen mukava keli, joka houkuttelisi tammikuisiin puuhiin hiihtämään tai luistelemaan. Vielä alkuviikosta oli kunnon talvi, mutta eilisen vesisateen jäljiltä kaunis lumikerros pihassa on muuttunut jäätiköksi. Mittari näytti nollaa ja tuuli niin, että tuntui. Kun sinne ulos sitten uskaltautuikin, huomasi, että sää on ulkoiluun oikein mukava. Tuulikin tyyntyi päivän mittaan. Liukasta tosin oli. Kotipihassakin olisi parhaiten päässyt liikkeelle luistimilla.

Lauantain lounassoppa vuorossa on Minestronekeitto. Minestronekeiton reseptejä löytyy kirjoista, lehdistä ja netistä pilvin pimein, mutta ajattelinpa laittaa jakoon omani. Tiedän, että joskus vain on sellainen tilanne, että ei millään keksi mitä ruokaa laittaisi. Tuntuu, että aina laitetaan samoja ruokia samoista ruoka-aineista. Olin itse vallan unohtanut minestronen, ehkäpä joku muukin mainion keiton unohtanut saa tästä inspiraation. Muistelen, että meillä ei ole minestronea syöty ainakaan vuoteen. Tämäkin keitto on siinä mielessä kiitollinen valmistaa, että sitä voi tehdä kerralla muuripadallisen tai soppatykillisen. Maku ei lämmittämisestä kärsi, vaikka pasta saattaa vähän ottaa nokkiinsa. Minestrone kuuluu myös niihin ruokiin, johon voi sitä käyttää sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Jos haluaa välttyä pilkkomiselta, voi hyvin käyttää pakastekasviksia. Itse käytän mieluumin tuoreita.

*

Minestrone viikonloppukokin tapaan

kelta- ja punasipuli

pari valkosipulin kynttä

pari varsisellerin vartta

puolikas isosta paprikasta

pari porkkanaa

palsternakka

tomaattipyrettä

öljyä

400 g valkokaalia

vettä 

2 tlk tomaattimurskaa

500 g kinkkukuutioita

suolaa

sokeria

laakerinlehti

mustapippuria

oreganoa

savupaprikajauhetta

rakettispagettia

Esivalmistele kasvikset pilkkomalla ja kuorimalla ne. Laita ison kattilan pohjalle kunnon loraus öljyä, että saat kuullotettua kasvikset. Aloita kuullottaminen sipuleista ja selleristä. Lisää sitten vuorollaan kuullottumaan porkkana, palsternakka ja paprika. Lisää kasvisten joukkoon tomaattipyre ja kuullottele vähän ennenkuin lisäät kaalin ja kinkkukuutiot. 

Lisää sitten tomaattimurska ja vettä, niin paljon, että saat tarpeeksi lientä keitollesi. Tein minestroneni 5 l kattilassa. Muista, että keittoon tulee vielä pasta, joten lientä saa olla reilusti. Muuten lopputuloksena on pata. Jos haluaa varmistua siitä, ettei pasta ime kaikkea nestettä ja kypsy ylikypsäksi. Pastan voi keittää erikseen ja lisätä valmiiseen keittoon. Mausta keiton pohja.

Kun keitto kiehataa lisää rakettispagetti ja keitä kypsäksi ohjeen mukaan. Tarkista maku ja tarjoile nälkäisille ruokailijoille.

*

Keiton variaatioita on lukuisia, italialaisista suomalaisiin, ja kaikkea siltä väliltä. Suomalaisissa voi käyttää vaikka sarvimakaroonia, jos niitä kotona on. Tai sitten voi käyttää spagetin jämät. Moni lisää keittoonsa herneitä ja käyttää pekonia tai pancettaa jne. Minulla sattui olemaan kinkkukuutioita ja savunmakua yritin tehdä keittoon savupaprikajauheella. Ilmeisesti sitä olisi saanut olla vähän reilummin. Toisaalta se olisi voinut tehdä keitosta lapsille liian tulisen. Jos jotain jäin kaipaamaan, se oli tuore persilja.

Apukokit taitavat olla siinä iässä, että ovat alkaneet protestoida keittojen syömistä vastaan. Olen perustellut, lähinnä itselleni, lauantain keittolounasta milloin sen taloudellisuudella ja milloin terveellisyydellä, ja pitänyt tavasta sitkeästi kiinni. Kuin uskon vahvistuksesti kirjastosta tarttui matkaan Riitta Pojaluoman Sata soppaa -kirja. Olen samaa mieltä Pojaluoman kanssa; siinä missä italialainen mamma pystyy loihtimaan erilaisen pastaruuan vuoden jokaiselle päivälle, suomalainen sopantekijä pystyy loihtimaan yhtä monta uutta keittoa. Maailmassa on miljoona keittoreseptiä. Usein ei tarvitse syödä samaa. Minestroneakin vain kerran vuodessa. Soppa-kirjasta muistui mieleen monta keittoa, joita ei ole syöty pitkään aikaan.

Minestronen arvelin houkuttelevan apukokkejakin. Onhan siinä kaikkien lasten suosikkia pastaa. Ei keitto ihan älytön suksee ollut, mutta kyllä siitä kaikki saivat vatsansa täyteen. Ensiviikolla keitolla täyttää vatsansa pari lounastajaa ja riittääpä siitä koko perheellekin päivällinen, jollekin kiireiselle arki-illalle.

Kylmä talvi - lämmin salaatti

Kyllä se vain on niin, että kylmässä talvisäässä lämpimät salaatit ja ylipäätään lämpimät kasvikset houkuttelevat enemmän kuin kylmät. Kunhan päästään pari kuukautta eteenpäin, mieli on muuttunut. Vannon. Jo huhtikuussa alkaa tehdä mieli kaikenlaista heleän vihreää, kylmää ja raikasta. Uunijuurekset ovat niin tavanomaisia, että jotain uutta piti kehitellä lisäkkeeksi tavanomaiselle uunilohelle, joka osoittautui kaikkea muuta kuin tavanomaiseksi.

Salaattisikuri kokeilun johdosta jääkaapissa keikkui salaattisikuri, jonka ympärille lähdin salaattia rakentamaan. Jääkaapissa keikkui myös Haricot-papuja, jotka pakkaukseen päin näyttivät ihan kurantilta tavaralta. Näinpä ei ollutkaan, kun avasin muovin, löysin kaikkea muuta kuin tuoreita papuja. Homeisia papuja ei nuukakaan kokki valmista ruuaksi. Roskis sai ruokaa. Onneksi pakastimesta löytyi hätävaraksi ostettuja papuja. Se on nimittäin niin, että kun jotain saa päähänsä, ajatuksesta on vaikea luopua.

*

Lämmin salaatti salaattisikurista

salaattisikuri

salottisipuli

porkkana

papuja (mieluusti tuoreita, mutta pakasteetkin käy)

seesaminsiemeniä

öljyä

appelsiinin mehua

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla. Nosta paahdetut siemenet odottamaan.

Laita salaattisikuri muutamaksi minuutiksi kiehuvaan, suolalla maustettuun, veteen, ja sen jälkeen jäähdytä sikuri nopeasti jääkylmässä vedessä.  Puristele ylimääräinen vesi pois salaattisikurista ja irrottele lehdet yksitellen. Esikäsittele pavut. Jos käytät tuoreita ,keitä niitä muutamia minuutteja suolatussa vedessä. Jos papusi ovat pakastettuja, sulata pavut mikrossa tai keittämälä.

Pilko ja kuori sipuli ja porkkana. Lisää pannulle öljyä. Kuullota ensin sipulia ja lisää sitten pannulle porkkana. Lisää myös pienenmmäksi pilkotut esikäsitellyt salaattisikurin lehdet ja esikäsitellyt pavut. Kuullottele ja salaatti suolalla, pippurilla ja appelsiinin mehulla. Lisää lopuksi seessaminsiemenet. Tarjoile esimerkiksi uunilohen lisäkkeenä.

*

Kermaviilihunnutettu uunilohi

Kun nyt on lähdetty tälle uudistusten tielle, laitettiin sunnuntaina niinkin perinteistä ruokaa kuin uunilohta aivan uudella tavalla. Glorian ruoka ja viinissä (1/2015) vinkattiin mehevöittämään lohi suolaliemessä ennen kypsennystä. Näin me teimme. Toinen tärkeä tekijä mehevään loheen oli paistomittari, jonka avulla lohi kypsennettiin juuri oikeaan lämpötilaan. Artikkelin bongasi mieheni, joka on usein valitettellut uunilohen kuivuutta. Testattuaan tämän reseptin, eipä valittanut enää.

*

Kermaviilihunnutettu uunilohi

1100 g lohifilettä

1 prk kermaviiliä

1/2 sitruunan mehu

ripaus suolaa

pieni tillipuntti

Suolaliemi

1,4 l vettä

1,5 dl suolaa

Tee suolaliemi. Kuumenna vesi, mittaa suola veteen ja sekoittele kunnes suola on sulanut. Jäähdytä vesi ensin huoneenlämpiöseksi ja sitten jääkaappikylmäksi. Laita lohifile uiskentelemaan kylmään suolaliemeen 20 minuutiksi.

Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen ja valmista kermaviilistä, sitruunasta ja tillistä seos. Huuhtele lohi kylmän veden alla ja kuivaa talouspaperilla. Laita lohi uunivuokaan ja sivele kermaviiliseos lohen pintaan.

Työnnä paistomittari kalan paksumpaan kohtaa ja laita lohi uuniin. Kun mittari näyttää 42 astetta, lohi on kypsää. Tähän meni noin puoli tuntia.

*

Täytyy tunnustaa, että suhtauduin aluksi skeptisesti koko hommaan. Pelkäsin kalan jäävän raa´aksi. Ei olisi kannattanut epäillä, lohi oli juuri hyvän kypsää; se ei ollut liian kypsää, mutta ei raakaakaan. Pyrstöstä löytyi kypsempää kalaa, mutta sekään ei ollut kuivaa. Alkuperäisessä reseptissä neuvottiin käyttämään smetanaa, mutta meillä oli kaapissa vain vähärasvasista kermaviiliä. Luulen, että rasvaisempi smetana olisi tuonut kalaan vielä enemmän täyteläisyyttä, mutta kermaviililläkin pärjäsi. Kovin isoja perunoja ei kalan kypsymisen aikana ehdi kypsäksi keitellä. Minä tein kalalle lisäkeeksi sikurinlehdistä ja pavuista lämpimän salaatin, mutta sen postaaminen jääköön toiseen kertaan.

Uusien raaka-aineiden ja ruuan valmistustapojen lisäksi blogikin on uudistunut. Toivottavasti uusi ilme miellyttää muidenkin silmää. Näin on mielestäni selkeämpää ja raikkaampaa. Mitähän uutta tämä vuosi vielä tuokaan tullessaan, kun meno on näin hurjaa jo ennen tammikuun puoltaväliä.

Katkarapumuhennosta salaattisikurin lehdeltä - uuden vuoden uudet kujeet

Kevyempi tammikuu on pyörähätänyt jo melkein puoleen väliin. Torstai oli siitä mukava päivä, että postilaatikkoon oli kolahtanut lempilehteni Glorian ruoka & viini. Vuoden ensimmäisessä lehdessä oli taas monta hyvää reseptiä. Ensimmäisenä testiin pääsi katkarapumuhennos, joka tarjoillaan sikurisalaatin lehdeltä. Se sopi hyvin kevyen tammikuun lauantai-illalliseksi, vaikkakin keventelin hieman alkuperäistä reseptiä mm. vähentämällä kerman määrää. Alkuperäinen resepti löytyy Glorian ruoka ja viini 1/2015 -lehdestä. Koska kevennettyyn illalliseen ei mahdu montaa ruokalajia, tarjottiin muhennos lisäkkeenä pannulla paistetulle kuhalle.

Salaattisikuri vihanneksena kiinnosti minua kovasti. Joitakin kertoja olen sitä kaupassa pyöritellyt, mutta en ole koskaan aikaisemmin maistanut, siksipä se on tainnut jäädä kaupan hyllyyn. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se valmistettaisiin ja miten se kannattaisi tarjota. Nyt kun sitten olin päättänyt sitä valmistaa, en meinannut löytää kyseistä juuresta mistään.

Googlailtuani vähän tietoa salaattisikurista, opin, että salaattisikuri ja endiivi eivät olekaan sama asia. Sukulaiskasveja ne kyllä ovat ja molemmat ovat maultaan voimakkaita ja kitkeriä. Kuulemma salaattisikuri ja endiivi sekoitetaan usein ja niitä myydäänkin miten vain nimettyinä. Tutkimusteni jälkeen en olekaan enää lainkaan varma, valmistinko ruokaa endiivistä vai salaattisikurista. En ole myöskään varma siitä, olivatko juurekseni tuoreita ja hyvälaatuisia. Monelta sivustolta löytyi nimittäin maininta, että mitä vaalempi, sen parempi. Minun olivat aivan keltaisia, mikä johtunee siitä, että niitä on säilytetty valoisassa.

Toinen probleema lauantain illallisessa liittyi viiniin. Jos viettää tipatonta tammikuuta, voiko ruuanlaitossa käyttää viiniä? Aikani pähkäilytä kurvasin alkoon ja ostin pienen pullon valkoviiniä. Mietittyäni asiaa totesin, että viini käytetään ruokaan ja siitä haihtuu alkoholi pois. Viinistä tulee ruokaan ihan oma makunsa ja sitä on vaikea lähteä korvaamaan millään muulla raaka-aineella. Onneksi alkossa on tarjolla pieniä viinipulloja. Ei mene hyvä aine hukkaan, kun koko pullollisen saa käytettyä ruokaan. Tietämättäni olin trendikäs. Hesarin artikkelin mukaan pikkupullojen suosio on kasvussa ja myös valikoimaan on tulossa lisäystä. Hyvä niin!

*

Katkaravuilla täytetyt sikurisalaatit

Katkarapumuhennos

500 g katkarapuja

1 salottisipuli

1 porkkana

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl tomaattipyrettä

vanilijatanko

1/2 punaista chiliä

1 rkl sokeria

1,5 dl valkoviiniä

1 dl kermaa

1 rkl maissitärkkelystä

iso tomaatti

1/2 kurkku

hieman appelsiinin mehua

1 tl suolaa

mustapippuria

Sulata ravut. Kuori ja kuutio sipuli ja porkkana. Kuullota niitä öljyssä. Lisää tomaattipyre ja jatka kuullottamista vielä vähän. Halkaise vanilijatanko ja raaputa siemenet pannuun. Lisää myös vanilijatangon puolikkaat. Poista chilistä siemenet, hienonna se ja lisää pannuun. Ripottele myös hieman sokeria. Kuullota vielä minuutti - pari.

Lisää viini ja keitä kokoon. Lisää kerma ja hauduta noin 5 minuuttia. Suurusta kastike veteen sekoitetulla maissitärkkelyksellä.

Esikäsittele tomaatti ja kurkku kuorimalla ja poistamalla niistä kuoret, siemenet ja kannat. Poista vanilijatanko kastikkeesta. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja appelsiinin mehulla. Lisää kurkut ja tomaatit ja lopulta valmiiseen muhennokseen hyvin valutetut ravut.

Käsittele ja valmista salaattisikurin lehdet muhennoksen valmistamisen ohessa.

Salaattisikurin lehtiä

oliiviöljyä

suolaa

1/2 appelsiinin mehu

1/2 punainen chili

1 keltainen chili

lehtipersilijaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Poista chileistä siemenet ja hienonna ne sekä lehtipersilija ja siirrä sivuun odottamaan koristelemista.

Leikkaa sikurista kova ja kitkerä kanta pois. Laita uunipellille 3 lehteä ruokailijaa kohti ja voitele ne öljyllä ja mausta suolalla. Lämmitä lehtiä nopeasti kuumassa uunissa noin minuutin ajan. Halkaise appelsiini ja pirskota appelsiininmehua lehdille.

Täytä lämpimät lehdet katkarapumuhennoksella ja koristele ne lehtipersilijalla ja hienonnetulla chilillä. Tarjoa heti.

*

Kannatti kokeilla. Resepti oli monella tapaa epätyypillinen meille. Ensinnäkin salaattisikuri oli raaka-aineena aivan uusi. Se yllätti positiivisesti. Maku ei ollut lainkaan niin kirpeä kuin pelkäsin. Toiseksi emme yleensä ole kovin tulisen ruuan ystäviä, mutta tämä ruoka kolahti, vaikka se oli chilien ansioista melko tulista. Muhennos toimi loistavana lisukkeena paistetulle kuhalle, joka itsessään on miedon makuista ja tavanomaisena vähän tylsääkin. Muhennos ja kuha muodostivat hyvän parin. Muhennos sopisi loistavasti tarjottavaksi tuhdimman ateriakokonaisuuden alkuruokana. 

Ruoka itsessään valmistuu melko nopeasti, mutta esivalmistelut ottavat aikansa. Kannattaa pitää huoli, että muhennospohja on todella kuuma ennenkuin siihen lisää tomaatin, kurkun ja katkaravut. Muhennos jäähtyy nopeasti. Niin kuin monen muunkin ruuan kanssa tämänkin kanssa on syytä varmistua siitä, että ruokailijat odottavat ruokaa, eikä toisin päin. 

Uusi tuttavuus, salaattisikuri, ei ollut viimeistä kertaa keittiössäni. 

Loppiaisen tunnelmia ja vähän vielä jouluakin

Loppiaisena palaan vielä pikaisesti joulun, tai oikeammin pikkujoulun, tunnelmiin. Meillä on naapureiden kanssa perinteenä kerääntyä viettämään pikkujouluja. Kukin on vastuussa juhlista vuorollaan, ja saa tehdä juhlistaan oman näköisensä. Tänä vuonna oli meidän vuoromme. 

Tervetuliaisjuomana nautimme hehkuviinistä valmistetut glögit ja sen jälkeen siirryimme ruokailemaan. Alkuruokina söimme kalaisan pöydän, joka minun oli tarkoituksena kuvata ja raportoida hyvinkin tarkkaan blogiin. Koska kuvaaminen järjestelyiden lomassa unohtui, saatte nauttia nyt vain siika-mätikakusta. 

*

Siika-mätikakku

10 viipaletta perunalimppua (esim. Pirkka)

80 g voita

2 keitettyä kananmunaa

noin 500 g lämminsavusiikaa

4 liivatelehteä

1 prk kuohukermaa

1 prk kermaviiliä

50 g kapriksia

1 dl hienonnettua tilliä

sitruunamehua

juoksevaa hunajaa

mustapippuria

suolaa

Koristeluun

100 g kirjolohen mätiä

tilliä

sitruunaa

keitettyä kananmunaa

kirsikkatomaatteja

Keitä munat kypsiksi. Kuori ja hienonna ne. 

Laita irtopohjavuoan (26 cm) pohjalle leivinpaperi

Laita perunalimpun viipaleet monitoimikoneeseen ja hienonna ne. Kaada päälle sulatettu voi ja sekoita. Painele limppu-voi seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan täytettä.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoomaan. Perkaa ja hienonna kala pieneksi. Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahtoon kermaviili, kaprikset, tilli, hunaja, suola ja pippuri. Kuumenna sitruunamehu ja liuota siihen kuiviksi puristetut liivatelehdet ja lisää kakkumassaan. Sekoita massa hyvin ja lisää vielä hienonnetut kananmunat ja siika. Kaada massa irtopohjavuokaan leipäpohjan päälle.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli. Koristele ennen tarjoilemista kirjolohen mädillä, tillillä , sitruunalla tomaateilla ja keitetyillä kananmunilla.

*

Kakku on näyttävän näköinen tarjottava esimerkiksi alkupalapöydässä. Alkuperäinen resepti on Pirkasta. Pienensin reseptiä hieman, mutta kakusta tuli silti aika iso. Pikkujouluissa siitä söi 7 henkilöä ja seuraavana päivänäkin siitä riitti tarjottavaksi viidelle. Toki pöydässä oli molemmilla kerroilla paljon muutakin ruokaa.  Liivatelehtiä laitoin kuitenkin ohjeen mukaisesti, sillä halusin tehdä kakun irtopohjavuokaan. Alkuperäinen oli tehty tortuksi vuokaan. Suolaa en tullut laittaneeksi massaan lainkaan, kun ajattelin, että kapriksista ja kalasta tulee suolaa riittävästi. Sitä olisi kuitenkin kannattanut vähän lisätä.

Pikkujoulu tarjottavista monien reseptit olivat peräisin Pirkasta. Huomaankin käyttäväni Pirkan reseptejä paljon, ja ilmeisesti ne ovat hyvin koekeittiössä testattuja. Koskaan en ole Pirkan reseptien kanssa epäonnistunut. Tämä on sikäli vähän hassua, että K-ryhmän kaupassa ei tule käytyä juuri koskaan.

Pikkujoulujuhlien juomista täytyy vielä erikseen kehua valkoviiniä. Sordo Rapuje on loistava valinta monelle kala-aterialle. Se on italialainen kolmen rypäleen yhdistelmä, hapokas viini, jota myös kuivaksi luonnehditaan. En ole kovin kuivien viinien ystävä, mutta Rapuje on ehdottomasti suosikkini. Hintakaan ei ole paha. Siinä se pyörii kympin nurkilla.

Pikkujoulujen pääruokana meillä tarjottiin pulled porkia, coleslawta ja punajuurihilloketta. Jälkkärikahvien kanssa maisteltiin vaahtokarkkikakkua. Usein ruokailun lisäksi ohjelmana on erilaista kisailua ja visailua. Aikaisempina vuosina mahtavat kilpailut ovat perustuneet tietoon. Meillä mitattiin tuuria ja taitoa mm. Kimblen ja X-box kineticin kanssa. Yhteiskilpailun voittaja oli suvereeni monessa lajissa, vaikka yllätyksiä ja ennätyksiä rikkoivat muutkin. Näytti siltä, että vierailla oli hauskaa!

Tänäkään vuonna emme odottaneet nuuttipukkia hakemaan joulua pois, vaan joululle annettiin lähdöt  jo tänään loppiaisena. Joulukuusi riisuttiin, tontut ja enkelit kerättiin talteen odottamaan ensi joulua! Siivoaminen kävi nopeasti ja helposti. Koskaan kuusi ei ole säilynyt yhtä hyvänä loppiaiseen saakka. Se ei juurikaan varistanut neulasiaan ja imuroijakin pääsi helpolla. Veikkaan, että juhannuksena ei enää löydy havunneulasia niin kuin joskus.

Kaunis pakkaspäivä suorastaan huusi ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta ja jäästä, joka kotijärvellä jo kantaa hyvin kävelijän. Jää oli todistetusti 16 cm paksua. Sää ja maisemat olivat loppiaisena jotain aivan muuta kuin esimerkiksi viikko sitten. Pakkasen tekemiä kukkasia kelpasi auringon paistaessa ihailla.

Punajuuri-kylmäsavulohisalaatti

Ruokaisa ja maukas punajuuri-kylmäsavulohisalaatti sopii hyvin vaikka iltapalaksi, tai illalliseksi, kuten meillä tällä kerralla. Kevennetty tammikuu vaatii ruuanlaittoon vähän kekseliäisyyttä. Onneksi perinne on jo monta vuotta vanha, ja keventelyyn sopivia reseptejäkin löytyy ripakopallinen.

*

Punajuuri-kylmäsavulohisalaatti

mieleistäsi salaattia

kylmäsavulohta

paahdettuja pinjansiemeniä

kypsiä, (lämpimiä) punajuuria

parmesanlastuja

vinegretti

1/2 punasipulia

2 rkl punaviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Valmista ensin vinegretti. Pilko punasipuli pieneksi. Lisää muut aineet ja sekoita. Jätä makuuntumaan jääkaappiin.

Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ja pilko hieman jäähtyneet punajuuret. Paahda pinjansiemenet. Kokoa salaatti mieleisestäsi salaatista, kylmäsavulohesta, punajuuresta, pinjansiemenistä ja juustosta. Lusikoi annoksen päälle punasipulivinegrettiä ja nauti.

*

Salaattissa on vähän yllättäviäkin makuyhdistelmiä. Punajuuri ja lohi ei ole mikään tavallisin, mutta maistuva kuitenkin. Itse pidän salaatista eniten siten, että punajuuri on vielä vähän lämmintä. Toisinaan lisään salaattiin myös aivan pieneksi pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta nyt niitä ei sattunut olemaan. Vinegretti kannattaa valmistaa hiukan etukäteenkin, jolloin sipuli ehtii kypsyä punaviinietikassa. 

Salaatin kaverina voi nauttia tuoretta leipää ja tilkan hyvää valkoviiniä. Näin tammikuussa se maistuu viikonloppukokille sellaisenaan.