Täyteläinen valkosipulikeitto

Kun valkosipulikeittoon käyttää yhteensä lähes 50 valkosipulinkynttä, on vaikea uskoa, että keitto ei edes tunnu kovin valkosipuliselta. Mutta uskottava se on! Valkosipulikeittoa syötiin lauantai-illallisen alkuruuaksi. Täyteläinen ja maukas ruoka sopikin alkukeitoksi täydellisesti. Rakenne on kermainen, vaikka kermaa lisätään lopulta vain melko vähän.

*

Valkosipulikeitto

noin 25 valkosipulinkynttä kuorineen

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

2 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

4 isoa keltasipulia

1 tl timjamia

20 valkosipulinkynttä kuorittuna

7,5 dl kasvislientä

1 dl kuohukermaa

suolaa

pippuria

0,5 dl raastettua parmesaania

Laita noin 25 valkosipulin kynttä pieneen uunivuokaan. Lisää päälle oliiviöljy ja suola. Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja paista 175 asteisessa uunissa, kunnes valkosipulit ovat pehmeitä ja kullanruskeita. Sipulini olivat uunissa noin tunnin. Anna sipulien jäähtyä hieman ja puristele sitten kun näpit kestävät sipulit ulos kuoristaan pieneen kulhoon.

Laita voi ja öljy kattilaan. Lisää kattilaan pilkotut keltasipulit ja timjami. Kuullota sipuleita noin 5 minuuttia.  Lisää paahdetut valkosipulin kynnet ja parikymmentä raakaa valkosipulinkynttä. Hämmentele ja kuullottele muutama minuutti. Lisää kasvisliemi ja anna hautua niin, että kaikki sipulit ovat kypsiä, noin 20 minuuttia. Soseuta sen jälkeen keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja kiehauta uudelleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Raasta parmesaania lautaselle ja kaada kuuma keitto päälle. Nauti esimerkiksi vaalean leivän kanssa alkukeittona.

*

Keiton valmistaminen vaatii aikaa, koska osa kynsistä paahdetaan uunissa makeiksi ja kypsiksi. Se kuitenkin kannattaa, koska paahdettu valkosipuli tuo keittoon aivan ihanan paahteista makua. Alunperin resepti on Pastanjauhantaa-blogista ja itse asiassa olenkin noudattanut sitä melko kuuliaisesti. Meillä jäi keittoa yhdet lounasannokset yli. Saa nähdä, mitä työkaverit sanovat melko valkosipulisesta tuoksusta työpaikan ruokalassa. Ehkä kysyvät reseptiä.

Jo viimeksi valittelin kiireitä, eivätkä ne ole hellittäneet vieläkään kokonaan. Kiireet huomaa myös siitä, että ei ole ollut aikaa kirjoitella blogiin. Tuntuu, että ei ole ollut aikaa laittaa ruokaakaan. Enimmäkseen meillä onkin turvauduttu viime viikkojen aikana erilaisiin hätäratkaisuihin: illallinen on ollut Saarioisten äitien valmistamaa, nopea munakas tai pikaisesti pyöräytetty puuro. Tällä linjalla ei kuitenkaan pitkään pötkitä.

Kuluneena viikonloppuna aikaa on ollut onneksi vihdoin käyttää kokkailuun. Nyt pitäisi vielä löytää aikaa kirjoitella siitä tänne. Sehän minua vähän harmittaa, että uusi kamera on ollut liian vähällä käytöllä ja harjoittelulla, mutta ehkä se tästä. 

Vuoden pimein aika alkaa olla takana päin ja talvi toivottavasti edessä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satanut lumi piristi mieltä heti kummasti. Hiihtokausikin saatiin tänään sunnutaina korkattua.