Joulu 2014

Joulun pyhät on juhlittuna. Kun katsoo jääkaappiin, ei huomaa joulua olleenkaan. Näin ensimmäisenä pyhien jälkeisenä päivänä voi siis sanoa, että ruokia oli hankittuna ja valmistettuna juuri hyvä määrä. Tänä vuonna jouluruokien kanssa mentiin sieltä mistä aita oli matalin ja monet ruuat hankittiin valmiina.

Ruoka-joulu alkaa meillä aatonaattona, jolloin perinteisesti nautiskellaan kalapöydästä. Tämä vuonna pöydästä löytyi mätiä, silliä, anopin sinappisilakoita, graavattua siikaa ja lohta sekä graavattuna ja savustettuna. Lisäksi nautittiin rosollia eli sallattia, sienisalaattia sekä keitettyjä perunoita ja mainiota Maalahden limppua, karjalanpiirakoita ja munavoita. 

Kinkku, joulupöydän kunkku, oli aatonaaton uunissa, ja siitä vetelimme niin ohuita siivuja kuin juuri paistetusta lihasta vain pystyy vielä iltamyöhään. Tänä vuonna 110 asteisessa uunissa paistopussissa 85 asteiseksi paistettu 6 kg juhlakinkku onnistui paremmin kuin hyvin. Paras kinkku, mitä meidän taloudessa on valmistettu.

Aattoaamun traditioihin kuuluu joulusauna. Tänäkin vuonna saunan ja joulurauhan julistamisen jälkeen nautittiin riisipuuroa ja luumukiisseliä. Perinne lienee sekin, että aattona otetaan valokuva kulloinkin vallitsevasta maisemasta klo 14 aikoihin. Maisema vaihtelee vuosittain yllättävänkin paljon. Sanomattakin on selvää, että tämän vuotinen maisema miellyttää silmää viime vuotista enemmän. Onneksi tuli valkea joulu.

Jouluaattona 2014

Jouluaattona 2013

Jouluaattona 2012

Jouluaattona 2011

Lapsiperheissä joulupukin odotus voi tuntua piinavan pitkältä. Siksi meille loistavaksi ratkaisuksi onkin osoittautunut alkuiltapäivän hartaushetki, jonka jälkeen kotona katetaan ruokapöytä ja valmistellaan herkkupöytä valmiiksi. Isoin osa hommista on jo tehty, ja joulupukin lähdettyä valmiit ruuat vain nostellaan esille. Kun enin jännitys on lauennut, myös lapset jaksavat istua juhlapöydässä ja nauttia ruuasta ja tunnelmasta. Joulun ruokapöytä meillä on hyvin hyvin perinteinen.

*

Aattoillan menu

mätiä ja limppua

graavattua siikaa ja lohta

silliä

sinappisilakoita

karjalanpiirakoita ja munavoita

sienisalaattia

italiansalaattia

sallattia

punasipulihilloketta

rakuunaporkkanoita

lanttu-, peruna- ja maksalaatikko

lihapullia

keitetyt perunat

kinkku ja omena-calvadoskastike

*

Juomina tarjoiltiin maidon ja veden lisäksi Lamothen Vincent -viinejä, valkoisessa päärypäleenä oli Sauvignon Blanc ja punaisessa Merlot. Viinit olivat joululahja anoppilasta. Jotta jaksaa syödä, on syytä nopeuttaa ruuansulatusta ja nauttia väliin myös jääkylmä snapsi. Meillä snapsi oli suomalaiskansalliseen tapaan aitoa Koskenkorvaa. 

Selväähän on, että ruuat eivät yhdeltä istumalta lopu, joten samoilla eväillä, ainakin tässä perheessä, mentiin myös joulupäivä ja tapaninpäivä. Kalat loppuvat yleensä ensimmäisenä, ja kinkkua riittää pisimpään. Niin tänäkin vuonna. Meillä joulun herkut rakentuvat hyvin pitkälti ruokien ja suolaisten herkkujen ympärille. Makeiksi herkuiksi riittää yleensä suklaa. 

Kiireiden keskellä tänä vuonna hankittiin valmiina kaikki laatikot, lihapullat ja italiansalaatti, jotka yleensä olen valmistanut itse. Täytyy kyllä kehua valmislaatikoita. Ne maistuvat melkein yhtä hyviltä kuin itse tehdyt. Erityisen kunniamaininnan ansaitsee Nevalan perunaherkkujen imelletty perunalaatikko, jota täällä pirkanmaalaisilta jälleenmyyjiltä en ole onnistunut löytämään. Onneksi äiti toimii hovihankkijana Pohjanmaalla. 

Erityisen ylpeä olen joulupöydän sienisalaatista, joka on ensimmäistä kertaa valmistettu itse poimituista ja suolatuista sienistä. Pääosa suolasienistä oli karvarouskuja, mutta mukana oli myös leppä-, haapa- ja kangasrouskua. Kyllä kannattaa suunnistaa sienimetsään taas ensi syksynä.

*

Sienisalaattia

4 dl suolasieniä

1/2 kotimainen omena

1 prk kermaviiliä

ripaus sokeria

sipuli

(valkoviinietikkaa)

Liota suolasieniä vedessä: vesi kannattaa vaihtaakin kerran pari, riippuen sienien suolasta. Pilko sienet pieneksi, samoin sipuli ja omena. Sekoita pilkotut ainekset kermaviiliin ja mausta ripauksella sokeria. Maistele salaattia ja lisää ruokalusikallinen valkoviinietikkaa, jos salaatti kaipaa mielestäsi happoa.

*

Joulun ruuat ovat mielenkiintoinen sekoitus sukujen perinteitä, oman perheen kesken muodostuneita tapoja ja vähän käytännöllisyyttäkin. Käytännöllisyydellä tarkoitan sitä, että jokaiselta aterialta löytyy jokaiselle jotain. Se selittää esimerkiksi lihapullat joulupöydässä. Jos lapsille ei maistu muut ruuat, lihapullat maistuvat. Paitsi ruuan perinteitä muodostuu myös joulukoristeista ja joulupöydän kattauksesta: on Sylvi-tädin enkelit, lasten valmistamat joulukoristeet, häälahjaksi saatu kynttilänjalka ja aterimet, tabletit ovat matkamuisto Kiinasta ja pöytäliina on valmistujaislahja kummeilta. Lähes jokaisella esineellä on tarinansa, joka saattaa olla hyvinkin vaatimaton, mutta meille merkityksellinen.

Näin ensimmäisenä joulunpyhien jälkeisenä päivänä ei oikeastaan jaksa muuta kuin huokaista ja onnitella itseään siitä, että jääkaapin sisältö on tyhjentynyt, lanttulaatikko on taas hyvästelty vuodeksi, eikä kinkkuakaan tarvitse syödä juhannukseen saakka. Onneksi säät ovat viime päivinä olleet suosiolliset ja mahtavat talviseen ulkoiluun. Kotijärven rantaan on lapsille - ja miksei aikuisillekin - aurattu iso (ehkä liiankin mahtavan kokoinen) luistinrata ja pulkkamäkikin on tälle talvelle korkattu.

Kiireisen syksyn jälkeen viikon mittainen loma ja pyhät tulivat tarpeeseen. Nyt levänneenä on hyvä mieli jatkaa huomisen jälkeen töissä, jotka edelleen pitävät kiireisenä. Onneksi vuoden vaihteen pyhäpäivä sattuvat keskelle viikkoa. Tiedossa on siis pehmeä lasku arkeen. Toiset aloittavat härkäviikot vasta loppiaiselta. Itse olen päättänyt aloittaa härkäviikkoni heti vuoden toisena päivänä, ensimmäisenä arkipäivänä. Seuraava katkos arkeen onkin jo noin 7 viikon kuluttua. Ihanaa!