Päivällinen on hirveä!

Suomen kieli on kyllä loistava. Muutaman vuosi sitten soittelimme aikuisten Pariisin reissulta kotiin lapsille ja kerroimme, että täällä ollaan Pariisissa ja ollaan syöty ranskalaisia. Lapsia ei naurattanut yhtään. Nyt pohdimme millainen tai mitä voisi olla päivällinen, joka on hirveä. Ei tullut lapsille mieleen, että se on oikeasti hirveä, siis riistaa. No ei se toisaalta ihme ole, en muista onko tytöistä kumpikaan syönyt hirveä. Ainakaan emme ole sitä itse viime vuosina laittaneet.

Näillä leveysasteilla hirveä ei ole usein saatavilla, ellei itse metsästä. Kaatolupia on sen verran vähän, että hirveä päätyy harvoin myyntiin asti. Pohjois-Karjalassa asuessa oli suhteita, nykyään ei. Kun loistava lihakauppiaamme vihjasi, että hirveä olisi saatavilla, tartuin heti täkyyn, vaikkakin hirvemme tulee Virosta. Toisaalta kun katselee karttoja, niin täältä Etelä-Pirkanmaalta katsottuna Pohjois-Viro on lähempänä kuin esimerkiksi Pohjois-Karjala. Siinä mielessä voisi melkein ajatella syövänsä lähiruokaa.

*

Hirvipata

n. 1 kg hirven luutonta lapaa

vehnäjauhoja

6 pientä salottisipulia

voita

öljyä

vettä

3 laakerinlehteä

mustapippuria

katajanmarjoja

suolaa

2 tl paprika

1 tl savupaprikajauhetta

2 tl timjamia

0,5 dl tomaattipyrettä

2 rkl punaviinietikkaa

2 rkl hunajaa

3 dl punaviiniä

herkkusieniä

hillosipuleita

Paloittele liha. Pyörittele liha vehnäjauhoissa ja ruskista se pienissä erissä voi-öljyseoksessa ja siirrä pataan salottisipuleiden kaveriksi. Huuhtele paistinpannusta vedellä maut lihojen päälle pataan. Lisää pataan mausteet ja punaviini. Lisää vielä vettä, jos nestettä on liian vähän, sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Laita pata 200 asteiseen uuniin 15 minuutiksi ja pienennä sen jälkeen lämpötila 125 asteeseen. Anna kypsyä useita tunteja miedolla lämmöllä. Tarkkaile, että nestettä on riittävästi. Lisää pataan vähän ennen tarjoilua kokonaisia säilykeherkkusieniä ja hillosipuleita. Hauduttele pataa vielä tovi uunissa. Tarjoile esimerkiksi perunamuusin ja salaatin kanssa.

*

Meidän patamme taisi olla pitkäksi venyneen Monopoly-pelin (milloin Monopoly ei venyisi pitkäksi?) jopa 5 tuntia. Tämä burgundinpata tyylinen ihanuus oli kauniin väristä, ihanan tuoksuista ja herkullista. 

Hirvessä on todella mieto riistan maku, ja varmasti siksi se maistui myös lapsille. Mausteita olisi voinut olla jopa vähän reilummin, mutta toisaalta näillä määrin, lihan maku ei peittynyt, korostui vain.

Vähän minua jäi kaivelemaan, etten malttanut nuukuuksissani ostaa hirvenvasan ulkofilettä, jota kauppias minulle tarjosi lapaa hakiessani. Kipuraja meni juuri niillä kohdin, 31 € pienennäköisestä fileestä tuntui kovalta hinnalta. Ehkä se olisi ollut sen arvioista. 

Kuulemma hirveä on saatavilla vielä toiseenkin kertaan loppu kuusta. Luulen, että soitto lihakauppiaalle on paikallaan. Jos uusi hirvipata ei niin pian maistu uudelleen, voi lihan aivan hyvin pakastaa.

Ihanaa, että on tullut syksy ja on saanut kaivaa rautapadan esiin. Mikään koleana päivänä parempaa kuin pitkään kypsytetty pataruoka. Kun pata hautuu uunissa, voi vaikka pelata Monopolya tai käydä ulkona ihailemassa maisemia. Nämä ensilumen maisemakuvat ovat lauantailta marraskuun 8. päivältä.