Syyskuu on melkein huomaamatta vaihtunut lokakuuksi. Blogissa on ollut aika hiljaista syyskuun ajan, ja sehän on suora seuraus siitä, että aikaa ei ole vietetty kotosalla. Jos puolet viikonlopuista kuluu muualla kun kotona, kokkailullekaan ei paljon jää aikaa. Työkiireitäkin on riittänyt. Onneksi nyt alkaa vähemmän kiireisempi jakso.
Se vähempi kiire alkoi oikeastaan jo kuluneena viikonloppuna. Aikaa on vietetty pääosin kotosalla. Tunnelmat ovat olleet ihmeellisen syksyiset. Jukka Rasinkankaan ja Juhani Konolan kaunis lastenlaulu On syksy niin ihmeellinen on laulattanut apukokkeja niin ulkona kuin saunanlauteillakin, ja siinäpä onkin ollut teemaa tälle viikonlopulle: syksy, ruska, vaahterat ja puolukat.
On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa.
Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?
Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertamaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.
On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
Sunnuntaisen päivällisen kruunasi uudesta Pirkka-lehdestä (10/2014) poimittu vaahtokarkkikakku, joka lehden mukaan on kakuista söpöin. Siitä en ole varma, että kakku ihan kaikkein söpöin olisi, mutta ihan hyvännäköinen ja makuinenkin siitä tuli. Käsittämätöntä, että sulatettu vaahtokarkki hyytyy, niin äkkiä niin tasaiseksi ja pehmeäksi.
*
Vaahtokarkkikakku
Pohja
100 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl venhäjauhoa
1 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 dl maitoa
Täyte
180 g jäisiä puolukoita
2 dl maitoa
200 g vaahtokarkkeja
Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Yhdistä jauhot ja sekoita jahoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle ( 26 cm) leivinpaperi ja levitä taikina tasaisesti vuoan pohjalle.
Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Irrota pohja vuoasta leivinpaperin avulla ja anna pohjan jäähtyä. Pese vuoka ja siirrä pohja takaisin vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin.
Hienonna jäiset puolukat esimerkiksi monitoimikoneessa. Kiehauta maito kattilassa. Käännä levy pois päältä ja lisää vaahtokarkit. Sekoita kunnes karkit ovat sulaneet. Laita kattila kylmään vesi altaaseen ja sekoita joukkoon hienonnetut puolukat. Anna seoksen jäähtytä vähän. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä 2-4 tuntia. Koristele ennen tarjoilua vaahtokarkeilla ja puolukoilla.
*
Kakku oli helppo valmistaa ja se hyytyi yllättävän nopeasti, parissa tunnissa, niin kuin ohjekin lupasi. En ole aikaisemmin sulattanut vaahtokarkkeja ja tämän kakun kompastuskivi meinasikin olla karkkien sulattaminen. Kiehautin maidon aika pienessä kattilassa, sillä en ymmärtänyt miten 200 g vaahtokarkkeja ja 2 dl maitoa tulee massaa. Meinasi käydä kattila pieneksi. Onneksi täyte juuri ja juuri mahtui pieneen kattilaani.
En tiedä johtuiko täydellisestä päivällisestä vai mistä, mutta kakusta jäi 3/4 syömättä. Työkaverit saavat huomisille aamukaffeille maisteltavaa. Tässä syksyn mittaan on tulossa kestit, joissa voisin kuvitella kakkua tarjoavani. Sen verran pliisuksi kakun maku jäi, että seuraavalla kerralla maustan ainakin pohjaa enenmmän. Melkein maistan kardemumman suussani. Täyteläinen ja pehmeä kakku kyllä oli sekä täytteen että pohjan osalta. Tämä oli oikein raikas vaihtoehto esimerkiksi juustokakulle. Ja oikeastaan oli tosi yllättävää, että mitenkään äkkimakea tämä kakku ei ollut.
Kakkunleipomisen lisäksi ehdimme askarella lasten kanssa muutamat ruusut vaahteranlehdistä. Käsittämätöntä, että vaahteranlehdistä voi askarella niin aidon näköisiä ruusuja. Täytyy sanoa, että vaikka en mikään askartelija olekaan, ruusut onnistuivat loistavasti. Selväähän toki on, että tekijän kädenjälki näkyy valmiissa kukkasessa, mutta hienon kimpun saimme aikaan. Yksi ruusuista on minun, yksi 5-vuotiaan ja kaksi 8-vuotiaan valmistamia. Muut lehdet on haettu takapihan marja-aroniasta, jonka lehdet alkavat olla hehkuvan kauniit. Kuvitetun ohjeen ruusujen valmistukseen voi löytää vaikkapa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti