Klassikkokokeilussa porkkanakakku

Porkkanakakku ansaitsee ehdottomasti klassikon statuksen. Porkkanakakku tuntuu niin suomalaiselta, että sen ulkomaista alkuperää ei edes enää mielletä. Ehkä porkkanakakun suomalaista twistiä onkin se, että se leivotaan usein uunipannulla ja kuorrutetaan tuorejuuston sijaan sulatejuustolla.

Porkkanakakun valmistaminen on vaivatonta ja nopeaa. Se on erinomaista tarjottavaa isolle porukalla. Mehukkaana ja täyteläisenä kahvipöytään ei juuri muuta tarvita.

*

Porkkanakakku

Pohja

5 kananmunaa

4 dl sokeria

2 tl ruokasoodaa

3 tl leivinjauhetta

5 tl kanelia

2 tl inkivääriä

3 tl vanilijajauhetta

7,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl rypsiöljyä

7 dl porkkanaraastetta

Kuorrutus

100 g huoneenlämpöistä voita

200 g sulatejuustoa (esim. Olympia)

300 g tomusokeria

Pinnalle 

paahdettuja mantelilastuja

Laita uuni lämpenemäänä 200 asteeseen ja vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Vaahdota munat ja sokerit. Lisää vaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet pienissä erissä puuhaarukalla sekoittaen. Lisää öljy. Nostele lopuksi porkkanaraaste taikinan sekaan ja sekoita hyvin. Kaada taikina uunipannulle ja paista noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute vaahdottamalla voita sähkövatkaimella. Lisää tomusokeria pienissä erissä. Lisää lopuksi sulatejuusto. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja ripottele pinnalle paahdettuja mantelilastuja.

*

Mikäli haluaa lähteä viilaamaan kakkua, voi taikinaan lisätä esimerkiksi ananasta tai hasselpähkinärouhetta, jota voi niin ikään käyttää koristelussa. Hasselpähkinärouhe tuo kakkuun mukavasti suutuntumaa, ja käytän sitä mielelläni. Harmi, ettei sitä sattunut juuri nyt kaapista löytymään. Muut aineet ovatkin sellaisia, että ne melkein aina löytyvät kaapista.

Porkkanakakku on yksi niistä leivonnaisista, joka on helppo valmistaa lasten kanssa. Kaikille riittää tekemistä: on porkkanoita kuorittavaksi ja raastettavaksi, aineiden mittaamista ja sekoittamista, munien rikkomista ja vaahdottamista. Tämän tyyppinen leivonnainen ei kaadu siihen, jos mittaajalle tulee pieni mittavirhe. 

Kuorrute jähmettyy kylmässä muutamassa minuutissa. Kun kuorrute on jähmettynyt, kakun leikkaaminen on siistimpää. Jos sattuu käydä niin, että porkkanakakkua jää yli, sen voi hyvin pakastaa. Maku ei pakastuksesta kärsi, melkein päinvastoin!

Mainio marinadi ja pulled pork -yritys

Otsikostahan se jo selviääkin. Pulled pork ei ollut mikään menestystarina. Ajatus oli tarjoilla pulled porkia tulevissa pikkujoulupippaloissa. Enää en ole niin varma. Porkista ei tullut ihan sellaista nyhdettävää. Hyvää se kyllä oli! Marinadi oli täysosuma, joten sen vuoksi uskallan reseptin täällä jakaa. Lihan kypsennyksestä en sano mitään! Tai älkää ainakaan ottako oppia, vaan tsekatkaa kypsennysohjeet toisaalta. Mutta marinadia suorastaan kehotan kokeilemaan. 

Ainekset, joista syntyy tosi hyvä marinadi

*

Pulled porkia cokis marinadissa

Marinadi

25 g voita

1 iso sipuli 

2 valkosipulinkynsi

2 tl jeera

1 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

ripaus suolaa

muutama tippa tabascoa

1 rkl dijonsinappia

1 dl tomaattipyrettä

2 dl coka colaa

1 dl vettä

1 dl soijaa

2 rkl worchestershireä

1,3 kg porsaan niskaa

Valmista marinadi. Kuullota sipulit läpikuultavaksi voissa. Lisää mausteet ja jatka varovasti kuullottamista tovi. Lisää tomaattipyre, tabasco ja sinappi ja pyöräytä ainekset sekaisin. Lisää nesteet ja keitä marinadia ainakin tunnin verran. Jäähdytä marinadi.

Laita liha jäähtyneeseen marinadiin ja anna maustua jääkaapissa yön yli.

Paista marinoitua lihaa 110 asteisessa uunissa useampi tunti niin, että liha on ylikypsää.

*

Näin siis toimin. Liha oli uunissa 5 tuntia, mutta siitä ei tullut sellaista ylikypsää nyhdettävää kuin resepteissä ja kuvissa olen nähnyt. Enemmänkin ylikypsää paistia. Maku oli kyllä loistava! Ehkä sen vuoksi epäonnistunut koostumus jäi harmittamaan.

Luulen, että vika oli siinä, että kypsensin kassleriani uunipannulla ilman kantta. Neste haihtui liiaksi. Kertokaahan viisaammat olisiko kannellinen uunivuoka ja pienempi uunivuoka tai vaihtoehtoisesti nesteen lisääminen auttanut asiaa?  Lihan valinnassa luulen onnistuneeni. Kassleri oli ensiluokkaista ja siinä näytti olevan rasvaakin sopivasti. 

Kaikki on vielä hyvin siinä vaiheessa kun marinoitu kassler on menossa uuniin.

No, harrastelijakokki voi harrastella useamman kerran ennen kuin osuu oikeaan. Toivottavasti ehdin testata nyhtöpossua toiseen kertaan ennen pikkujoulua. En nimittäin oikein osaa enää luopua pulled pork pikkujoulu -ajatuksestakaan. 

Muistiin merkittäköön: seuraavalla kerralla valitse kannellinen paistoastia ja huolehdi, että uunivuoassa on riittävästi nestettä. Lisäksi valmista jätä osa marinadista sivuun ja lisää se vasta revityn lihan päälle kastikkeeksi.

Tämä blogin kirjoittaminen sen sijaan alkaa tuntua menestystarinalta. Olen saanut ensimmäisiä seuraajia. Mahtavaa! Tervetuloa seuraamaan!

Lounasta kaksiossa - Tampereen 2 h + k

Lasten syysloman kunniaksi vietimme syksyisen päivän Tampereella. Lähikaupungissa on mukava viettää päivä silloin, toinen tällöin. Lasten kanssa kaupunkipäivälle on aina mietittynä jokin tekeminen tai kohde. Lapset ovat varsin avoimia.  Joskus käydään museossa tai elokuvissa, mutta aina ei tarvitse edes maksella sisäänpääsymaksuja tai pääsylippuja. Edullista ja ilmaistakin tekemistä löytyy! 

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui kaupungin uusi hotelli. Uteliaisuuttamme kävimme katselemassa maisemia juuri avatun Tampereen Tornihotellin kattoterassilla. Kirkkaana päivänä hotellin 88 metristä, kerroksesta 25, näkyi melkein kotiin asti! Uusi ja vaikuttava nähtävyys ja näköalapaikka ihan kaupungin keskustassa. Lisäksemme uutta hotellia oli ihmettelemässä aikamoinen joukko ihmisiä, joten ravintoloiden testaaminen jätettiin suosiolla toiseen kertaan.

Nälän päätimme taltuttaa 2 h + k -ravintolassa. Ravintolassa oli lounasajan loppupuolella runsaasti vapaita pöytiä, ja saimme valita mieleisemme. Tunnelma punatiiliseinäisessä ravintolassa oli rento ja lämmin. Tarjoilija tuli pikaisesti tuomaan ruokalistat ja samalla saimme kaipaamaamme apua lasten ruokien suhteen. Ravintolalla ei ole lastenlistaa, mutta lapsiasiakkaiden saapuminen ei ollut ravintolalle ongelma. Päin vastoin tunsimme olevamme tervetulleita. 

Listalla olevia annoksia pystyy lapsille jakamaan ja kuulemma annoksesta riippuen ruokaa voidaan vähän fiksailla lapsiasiakkaille sopiviksi. Itse en olekaan mikään erillisten lasten ruokalistojen kannattaja. Hyvä, että lapset saavat syödä samalta listalta ja samaa ruokaa kuin aikuiset. Tytöille valinta oli yksimielinen ja hyvin selvä: fantaa ja pasta carbonaraa. Puolikkaanakin annoksena pastaa oli lautasen täydeltä. Kerrankin riittävästi tytöille, joilla on hyvä ruokahalu. Ylimääräinen piste sille, että annos oli tehty tagliatellestä, ei spagetista kuten usein näkee. Tagliatellen pyörittäminen haarukkaan on lapselle huomattavasti helpompaa kuin spagetin. Säilyivät paidatkin puhtaana. Toinen ylimääräinen piste siitä, että annoksen puolittamisesta ei peritty ylimääräistä hintaa.

Me aikuiset päädyimme syömään leipiä, jotka menun mukaan ovat maineikkaita. Maine lienee saavutettu leivän koosta. Annos oli nimittäin todella iso. Leivän lisäksi lautasella oli pieni coleslaw. Oikeastaan ajattelin, että olisko annos ollut mehukkaampi, jos leipien täyte olisi ollut vain toisen kolmion välissä. Leipä oli nimittäin mielestäni hieman kuiva, eikä täytteen makukaan ollut mikään tajunnanräjäyttävä. Hintansa leipä kyllä haukkui. 

Makuelämys kaksiossa ei ollut sitä luokkaa, että sen vuoksi menisin uudestaan kyseiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan ok. Mukava tunnelma, miellyttävä ympäristö ja hyvä palvelu saavat viikonloppukokin antamaan ravintolalle vielä toisenkin mahdollisuuden, mutta silloin syön jotain muuta kuin leipää. Viimeisenä valttikorttina mainitsen hinnan. Neljän hengen perhe tuli ruokittua 50 €. Hintaluokaltaan ravintola oli  hyvä ja edullinen, mutta tunnelma ja palvelu saavat arvioksi erinomainen. Tälläiset paikat pesevät kaikenmaailman rossot, panchovillat ja martinat mennen tullen.

Koska loppu päivän ohjelma oli lasten toiveiden mukainen siihen kuului chillailua kaupungilla. Nuorten neitien toiveet on helppo täyttää. Tovi jos toinenkin vierähti Koskikeskusessa ja etenkin tarpeellisten tavaroiden kaupassa Tigerissa. Kotiin viemisinä oli kaikkea mitä Halloweeninä voi tarvita: sormia, hampaita, peruukeja, hämähäkkisormuksia ja hattuja.

Aamiainen on vapaapäivänkin tärkein ateria

Vapaapäivän aamiaisella voi vain irrotella vähän enemmän kuin arkena. Viime sunnuntain aamiaisella meillä irroteltiin oikein kunnolla: aikuiset nauttivat shampanjaa.

Vähempikin luksus riittää. Tärkeintä on mielestäni se, että on aikaa ja, että

 aamiaispöydässä on jotain tavallisesta arkiaamusta poikkeavaa. Meillä on aika kiireiset viikot takana. On kulunut monen monta viikkoa siitä, kun koko perhe on viettänyt vapaapäivää kotona yhtä aikaa. Onneksi kenenkään ei sentään ole tarvinnut puurtaa tyystin ilman vapaata!

Kokosin aamiaispöytää myös sillä ajatuksella, että kaikille löytyisi jotain herkkua. Tuntui löytyvän. Itse valmistettiin vain munakuppeja, joiden ohjeen olen tänne rustannut jo aikaisemmin. Muffinssipeltini on 12 paikkainen, joten otin Minnan vinkistä vaarin ja tein lasten kanssa skonsseja. Ohje löytyy Keittiössä, puutarhassa ja kotona blogista. Skonsseja teen toisenkin kerran! Tai pyydän lapsia tekemään. Oli nimittäin siitä mukava ohje, että lapsetkin saavat nämä tehtyä helposti kahdestaan.

Lisäksi pöydässä oli tarjolla crosantteja ja paahtoleipää, leikkeleitä, juustoja, tuoreita kasviksia ja hedelmiä muun muassa anansta ja vesimelonia. Aamiaisen jälkiruuaksi nautimme vielä palat suklaata. Kyllä ihmisen lapsen kelpaa!

Syksyinen punasipulihilloke

Olen täällä blogissa monen monta kertaa hehkuttanut intohimoani kaaliin. Toinen intohimoni kohde on sipuli. Kaikki käy, ei ole väristä väliä, eikä valmistustavasta. Sipuli sopii minulle paahdettuna, paistettuna, keitettynä, kuullotettuna; ihan miten vain.

Loistavan lisukeen esimerkiksi liharuuille saa esimerkiksi valmistamalla punasipulista hillokkeen. Näihin syksyisiin väreihinkin se sopii loistavasti.

*

Punasipulihilloke

500 g punasipulia

2 rkl öljyä

1,5 dl vettä

suolaa

mustapippuria

0,5 dl punaviinietikkaa

1 dl sokeria

Laita kattilaan öljy ja sipulin siivut, suola, pippuri ja vesi. Keittele kunnes sipuli alkaa kypsyä. Lisää viinietikka ja sokeri. Keitä vielä kunnes sipulit ovat kypsiä. Jäähdytä, tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi liharuuan lisukkeena.

*

Nautimme punasipulihilloketta Skånenperunoiden ja naudan sisäfilepihvin lisukkeenä lauantai-illallisella. Valitettavasti kuvat annoksesta ovat huonoja. Pokkarikamera ja tunnelmavalaistus ei oikein tunnu sopivan yhteen. 

Punasipulihilloke säilyy jääkaapissa hyvänä useita päiviä ja sitä nautittiin myös lammaspadan lisukkeena. Pata kypsyi sunnuntaina uunissa, sillä välin kun retkeilimme kotijärven ympäristössä ihailemassa syksyisiä maisemia. Polun kavetessa hylkäsimme pyörät ja jatkoimme jalkapatikalla eväspaikalla. Ei voi olla hämmästelemättä sitä, miten luonto on erinäköinen syksyisen riisuttuna!

Pähkinäinen sienipiirakka

Olen hurmaantunut uudesta makuparista. Hyvän sienisyksyn jälkeen varastot pursuavat sieniä, joten sienet olivat päivänselvä raaka-aine iltapalapiirakalle ja makuparin toinen puoli. Koska päivä oli kulunut pelkän lounaan varassa, päätin laittaa piirakkaan myös pekonia. Itse asiassa pekoni on meillä ihan perinteinen sienipiirakan raaka-aine. Eikä se olekaan tässä piirakassa se juttu.

Se juttu on pähkinät. Iltapalapiirakkaa miettiessäni syksyiset, metsäiset, tuhdit ja pähkinäiset, maut maistuivat kielen päällä. Yritin googlailla reseptejä, joissa sienet ja pähkinät olisivat makuparina. Ei juuri löytynyt, joten rohkeasti kokeilla:

*

Pähkinäinen sienipiirakka

Pohja

125 g voita

1 dl perunahiutaleita

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

Täyte

1 pkt pekonia

2 pientä punasipulia

valkosipulinkynsi

öljyä

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita ja mustatorvisieniä

muutama timjamin oksa

muutama tuore persiljan oksa

2 rkl suolapähkinöitä

2 rkl paahdettuja cashewpähkinöitä

2 dl kermaa

2 kananmunaa

150 g gruyérejuustoa

Laita kuivatut sienet veteen likoon hyvissä ajoin ennen piirakan teon aloittamista

Valmista pohja nyppimällä jauhot pehmeän voin sekaan. Lisää lopuksi kylmä vesi. Varo vaivaamasta liikaa. Laita taikina jääkaappiin lepäämään. Valmista sillä aikaa täyte.

Leikkaa pekoni ja pilko sipulit. Ruskista pekoni pannulla ja kuullota sipuli mukana. Lisää vähän öljyä, jos pekonista ei irtoa sitä riittävästi. Lisää pannulle myös liotetut sienet ja mausta timjamin oksilla. Kuullottele seosta tovi pannulla.

Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle. Lisää päälle pähkinät ja persilja silppu sekä kerma-muna-juustoseos. Paista 200 asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia kunnes.

*

Olen ylpeä rohkeasta kokeillustani! Pähkinät ja sienet kävivät loistavasti yksiin. Piirakka oli tuhtia ja ruokaisaa. Suolaa ei kokemukseni mukaan kannata lisätä, koska sitä tulee jo pekonista, juustosta ja pähkinöistä vähintäänkin riittävästi. Metsäisiä makuja täydentämään valitsin piirakan kanssa tarjottavaksi aivan yksinkertaisen salaatin rucolasta ja pähkinöistä.  

Tuo pohjahan on vanha tuttu ja toimiva onkin. Päällisiä voi varioida mielensä mukaan. Toisen ihan maukkaan sienipiirakkareseptin olen postannut aikaisemmin ja se löytyy täältä.

Lauantain kunniaksi piirakka nautittiin hieman viilennetyn Jules Bernolin Beaujolais -viinin kera, eikä viini tehnyt piirakkaa ainakaan huonommaksi. Nautintoa täydensi vielä täydellinen vapaapäivä, johon kuului kotitöiden lisäksi ulkoilua ja liikuntaa sekä sauna. Ihana lauantai!

Vaahtokarkeista kakkua ja muita syksyn ihmeitä

Syyskuu on melkein huomaamatta vaihtunut lokakuuksi. Blogissa on ollut aika hiljaista syyskuun ajan, ja sehän on suora seuraus siitä, että aikaa ei ole vietetty kotosalla. Jos puolet viikonlopuista kuluu muualla kun kotona, kokkailullekaan ei paljon jää aikaa. Työkiireitäkin on riittänyt. Onneksi nyt alkaa vähemmän kiireisempi jakso.

Se vähempi kiire alkoi oikeastaan jo kuluneena viikonloppuna. Aikaa on vietetty pääosin kotosalla. Tunnelmat ovat olleet ihmeellisen syksyiset. Jukka Rasinkankaan ja Juhani Konolan kaunis lastenlaulu On syksy niin ihmeellinen on laulattanut apukokkeja niin ulkona kuin saunanlauteillakin, ja siinäpä onkin ollut teemaa tälle viikonlopulle: syksy, ruska, vaahterat ja puolukat.

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en

Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa, 

linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy. 

Mihin pois katoaa, missä siilien maa, 

mullan allako ne asustaa.

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?

Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?

Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?

Mikä punertamaan saapi marjat ja maan? 

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.

Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?

Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Sunnuntaisen päivällisen kruunasi uudesta Pirkka-lehdestä (10/2014) poimittu vaahtokarkkikakku, joka lehden mukaan on kakuista söpöin. Siitä en ole varma, että kakku ihan kaikkein söpöin olisi, mutta ihan hyvännäköinen ja makuinenkin siitä tuli. Käsittämätöntä, että sulatettu vaahtokarkki hyytyy, niin äkkiä niin tasaiseksi ja pehmeäksi.

*

Vaahtokarkkikakku

Pohja

100 g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl venhäjauhoa

1 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

1 dl maitoa

Täyte

180 g jäisiä puolukoita

2 dl maitoa

200 g vaahtokarkkeja

Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Yhdistä jauhot ja sekoita jahoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle ( 26 cm) leivinpaperi ja levitä taikina tasaisesti vuoan pohjalle.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Irrota pohja vuoasta leivinpaperin avulla ja anna pohjan jäähtyä. Pese vuoka ja siirrä pohja takaisin vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin.

Hienonna jäiset puolukat esimerkiksi monitoimikoneessa. Kiehauta maito kattilassa. Käännä levy pois päältä ja lisää vaahtokarkit. Sekoita kunnes karkit ovat sulaneet. Laita kattila kylmään vesi altaaseen ja sekoita joukkoon hienonnetut puolukat. Anna seoksen jäähtytä vähän. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä 2-4 tuntia. Koristele ennen tarjoilua vaahtokarkeilla ja puolukoilla.

*

Kakku oli helppo valmistaa ja se hyytyi yllättävän nopeasti, parissa tunnissa, niin kuin ohjekin lupasi. En ole aikaisemmin sulattanut vaahtokarkkeja ja tämän kakun kompastuskivi meinasikin olla karkkien sulattaminen. Kiehautin maidon aika pienessä kattilassa, sillä en ymmärtänyt miten 200 g vaahtokarkkeja ja 2 dl maitoa tulee massaa. Meinasi käydä kattila pieneksi. Onneksi täyte juuri ja juuri mahtui pieneen kattilaani.

En tiedä johtuiko täydellisestä päivällisestä vai mistä, mutta kakusta jäi 3/4 syömättä. Työkaverit saavat huomisille aamukaffeille maisteltavaa. Tässä syksyn mittaan on tulossa kestit, joissa voisin kuvitella kakkua tarjoavani. Sen verran pliisuksi kakun maku jäi, että seuraavalla kerralla maustan ainakin pohjaa enenmmän. Melkein maistan kardemumman suussani. Täyteläinen ja pehmeä kakku kyllä oli sekä täytteen että pohjan osalta.  Tämä oli oikein raikas vaihtoehto esimerkiksi juustokakulle. Ja oikeastaan oli tosi yllättävää, että mitenkään äkkimakea tämä kakku ei ollut.

Kakkunleipomisen lisäksi ehdimme askarella lasten kanssa muutamat ruusut vaahteranlehdistä. Käsittämätöntä, että vaahteranlehdistä voi askarella niin aidon näköisiä ruusuja. Täytyy sanoa, että vaikka en mikään askartelija olekaan, ruusut onnistuivat loistavasti. Selväähän toki on, että tekijän kädenjälki näkyy valmiissa kukkasessa, mutta hienon kimpun saimme aikaan. Yksi ruusuista on minun, yksi 5-vuotiaan ja kaksi 8-vuotiaan valmistamia. Muut lehdet on haettu takapihan marja-aroniasta, jonka lehdet alkavat olla hehkuvan kauniit. Kuvitetun ohjeen ruusujen valmistukseen voi löytää vaikkapa täältä.