Rapujuhlat on elokuun juhla!

Intohimoisten ravustajien valmistautuminen ravustuskauteen alkaa jäiden sulaessa. Silloin heitetään kotijärveen katiska suurien särkisaaliiden toivossa. Tämän vuotinen särkien kutuaika(, ja ne suuret särkisaaliit) menivät meiltä ohi. Ilmeisesti olimme juuri silloin Prahan matkalla, mutta ei hätää aina voi onkia. Mato-ongellakin toivomme särkikaloja. Luotamme särkikalojen voimaan syöttikaloina. Särki se on, joka rapuja liikuttaa.

Ravustuskausi alkaa siis oikeastaan jo jäiden sulaessa, vaikka merrat saa heittää järveen vasta heinäkuun lopulla. Kun pakastin on talven jälkeen tyhjentynyt marjoista, se alkaa täyttyä kaiken maailman roskakaloista.

Katiska lentää järveen 20.4.2014 suurien särkisaaliiden toivossa.

Varsinainen ravustuskausi starttasi 21. heinäkuuta kello 12. Merrat olivat järvessä ennen kello 13. Vaikka tiedossa on, että ravut liikkuvat hämärän aikaan, oli pakko käydä kurkistamassa mertoihin jo saman päivän illalla. Muutama saksiniekka oli päivän aikaan löytänyt tiensä mertoihimme.

Yritämme aina miettiä miten talven jää- ja lumitilanne sekä alkukesän säät vaikuttavat saaliin suuruuteen. Ravustuskauden alussa pyysimme rapuja syvemmältä, ja siellä ne tuntuivatkin liikkuvan hyvin. Sittemmin olemme siirtyneet matalampiin vesiin. Tänä vuonna rapua tuntuu nousevan mukavasti.

Tälle kaudelle rapujuhlia on vietetty jo parit. Rapujuhlissa menu on suhteellisen samankaltainen. Meillä ravut ovat juhlissa pääasia ja siis pääruokaa. Usein alkuruokana on keitto esimerkiksi espanjalainen vihannessosekeitto tai suomalainen suppilovahverokeitto.

Rapumenu

*

Espanjalainen vihannessosekeitto (ohje)

Täplärapuja, tilliä ja paahtoleipää

Brita-kakku (ohje)

*

Tässä perheessä vietetään useampia rapujuhlia kaudessa erilaisilla kokoonpanoilla. Alla olevat tunnelmapalat ovat rapukauden 2014 juhlista 1 ja 2. Pakastin on täynnä punaista ja sumpustakin vielä löytyy, joten ennustan tälle kaudelle vielä ainakin kaksia juhlia.

*

Rapujen keitto-ohje

6 l vettä

300 g (320 g) suolaa

3-4 palaa palasokeria 

kruunutilliä

40-45 rapua

Laita vesi 10 litran kattilaan, lisää suola (isompi määrä, jos tarjoat ravut heti), sokeri ja muutaman kruunutillin varren. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Ota tillit pois. Lisää kiehuvaan veteen pestyt elävät ravut ja muutama uusi tillin varsi. Laita kansi päälle. Sen jälkeen kun vesi alkaa kiehua uudelleen, keitä 6 minuuttia. 

Ravut ovat kypsiä, kun pyrstöt nousevat kattilassa ylös päin ja selkäpanssarin ja pyrstön väliin tulee kolo.

Jäähdytä ravut mahdollisimman nopeasti liemessään. Ravut ovat parhaimmillaan keittämistä seuraavana päivänä.

*

Rapujen keitto-ohjeita on monia. Tämä on meidän vakiintunut tapa valmistaa ravut. Ja mainitakoon vielä, että viikonloppukokki on ravunkeitossa apukokki. Jotkut viitseliäämmät keittävät ravuille uuden liemen, johon kypsät ravut laitetaan odottamaan tarjoilua. Ilmeisesti tämä liittyy myös puhtauteen, mutta kun ravut viittii pestä ja putsata huolellisesti ennen keittämistä samassa liemessä säilyttäminen on ihan hyvä vaihtoehto.

 Kokemus on osoittanut, että heti syötäviin rapuihin kannattaa laittaa himpun verran enemmän suolaa, ja pakastettaviin vähän vähemmän. Ravut pakastetaan keitinliemessään. Pakastimesta nautitut ravut ovat vähintään yhtä herkullisiä kuin tuoreenakin syödyt. Ainoa huono puoli rapujen pakastamisessa on se, että ne vievät pakastimessa tolkuttomasti tilaa.

Äyriäisinä ravut pilaantuvat helposti. Sen vuoksi kannattaa olla tarkkana siitä, että kypsiä rapuja ei käsitellä paljain käsin. Kannataa kiinnittää huomiota myös siihen, että välineet ovat ehdottoman puhtaita.

En osaa sanoa mikä tässä rapuharrastuksessa on mukavinta. Matka siihen, että punaiset ravut kannetaan pöytään, ja että tillivoileipä on valmis, on pitkä ja monivaiheinen. Harrastukseen liittyy paljon yhdessä oloa. Tekemisen meininki on parasta. Jokainen perheenjäsen osallistuu tavallaan. Yhdelle mieluisinta on onkimatojen kaivaminen ja toiselle onkiminen. 

Rapujuhlat ovat pieni, mutta hyvin merkittävä osa kokonaisuutta. Mikä olisi hienompaa kuin viettää aikaa läheisten, perheen,sukulaisten ja ystävien, kanssa nauttien hyvästä ruuasta, loistavasta seurasta ja kauniista kesäillasta.

Oman suitsutuksensa saavat myös luonto ja maisemat, joista tämän harrastuksen puitteissa voi nauttia. Miten mykistävän kaunis oli erään heinäkuisen hellepäivän aamu; oli hiljaista, rauhallista ja tyyntä. Ei uskoisi, että olemme melkein keskellä kaupunkia.