Menu maaliskuuhun

En tiedä voiko maaliskuussa vielä puhua takatalvesta, mutta jotain sen tapaista tämä nyt kai on. Viime viikon tuuletkin tuntuivat niin keväisiltä ja tänä aamuna maa oli lumesta valkoisena, meille riemuiten vähän seitsemän jälkeen lauantai aamulla ilmoitettiin.


Menu maaliskuuhun

*

Juustofondue camembertista

*

Lohta ilmakuivatulla kinkulla fenkolihöystön kera

*

Limeposset

*

Tähänkin maaliskuiseen lauantai-iltaan halusin helpon ja nopeasti valmistuvan menun, mutta silti maistuvan ja erityisen. Minusta on tullut melkoinen ruokablogien suurkuluttaja. Vakituiseen seuraamiani blogeja on vain muutama, mutta herra Googlen avulla löytyy joka kerran uusi blogi, jota voisi ruveta seuraamaan. Joka kerralla löytyy myös uusi ruoka, jota täytyy päästä kokeilemaan.

Yksi tällainen uusi tuttavuus on Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi, josta löysin yksinkertaisen juustofonduen ohjeen. Yksinkertaisuudessaan valmistin alkuruuan paistamalla camembertjuustoa uunissa niin, että siitä tuli juoksevaa. Juustona käytin Le Rustique -juustoa, joka myytiin lähestyvän parasta ennen päiväyksen vuoksi kaupassa vähän edullisemmin. Tein juuston pintaan muutamia viiltoja, laitoin muutaman timjamin oksan ja valuttelin päälle vähän hunajaa. Juusto oli 200 asteisessa uunissa noin vartin.

Juuston kera nautittiin simpukka iltapalalta ylijäänyttä maalaispatonkia patonkia, Lidlin italiaviikoilta hankittua salamia, pääruuaan valmistuksesta jäänyttä ilmakuivattua kinkkua, pikkukurkkuja ja hillosipuleita. Kaltaiselleni juustohiirelle juustoa oli juuri sopivasti, apukokin mielestä annos oli kahdelle liian iso.

Pääruuan valmisteli suureksi osaksi puoliso, joka hääräili apukokkina. Vai voidaanko silloin  kutsua apukokiksi, jos valmistaa pääruuan pääraaka-aineen?  Tämä maistuva resepti on alunperin julkaistu Glorian ruoka ja viini -lehdessä 2010 kevättalvella ja siitä asti sitä on reseptille uskollisesti valmistettu meilläkin. Lisäkettä on varioitu ja muunneltu enemmän.

*

Lohta ilmakuivatulla kinkulla fenkolihöystön kera

lohifilettä
suolaa
ilmakuivattua kinkku
samba oelek -tahnaa
tuoretta timjamia

Poista lohifileestä nahka ja leikkaa lohi sopivan kokoisiin annospaloihin. Mausta palat suolalla ja samba oelek-tahnalla. Laita kunkin palan päälle timjamia ja kääräise pala ilmakuivattuun kinkkuun. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

500 g fenkolia
sipulia
valkosipulia
öljyä tai voita
1 dl valkoviiniä
suolaa
kirsikkatomaattia
aurinkokuivattua tomaattia
suolaa
pippuria

Kuullota fenkolia ja sipuleita kasarissa öljyssä tai voissa noin 20 minuuttia. Lisää tomaatit ja valkoviini ja hauduta vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla.

*

Ensimmäistä kertaa testattiin kalan paistoa ihan mittarin kanssa. Tarkoitus oli katsoa myös kellosta, että kauanko se kala oikein kypsyy 58 asteiseksi, mutta mittarin piipittäessä kelloon katsominen unohtui. Nopeasti tuntui kuitenkin kypsyvän. Ja sisälämpö nousi vielä uunista oton jälkeenkin muutaman asteen, kun kalat joutuivat vähän aikaa odotella syöjiä lämpimällä pellillä.

Tällä kerralla lisäsin jääkaapista fenkolihöystön sekaan pari parhaat päivänsä nähnyttä sellerinvartta. Fenkolin maku oli kuitenkin niin aromaattinen ja voimakas, että sellerin lisäys ei maistunut höystössä lainkaan.

Viininä pääruualla juotiin eteläafrikkalaista Live a Little wildly wicked white 2013 viiniä, joka on valmistettu kolmesta eri rypäleestä (Chenin Blanc, Chardonnay, Muscat d'Alexandrie). Viikonlopun viinit taisivat mennä kokilta vähän sekaisin. Tätäkin luomuviiniä nimittäin luonnehditaan hapokkaaksi, mutta se oli vähemmän hapokkaampi kuin simpukoiden kanssa nautittu Malat Rieslingistä. Näin jälkikäteen muistissa maisteltuna ajattelisin, että olisin tarjoillut viinit toisin päin: simpukoiden kanssa pliisumman Live a Littlen ja ryhdikkäämmän Malatin lohen kanssa. Yhtä kaikki. Ihan hyviä viinejä molemmat. Valkoviinin valinnassa vain voi mennä helpommin pieleen kuin punaviinin valinnassa.

Lauantai-illallisen päättävään limepossettiin olen tutustunut ensimmäisen kerran viime talvena työkavereitten kanssa, kun kävimme tyhyilyn merkeissä kokkikoulua. Helpompaa jälkkäriä ei voi olla! Periaatteena on, että kerma hyydytetään limenmehulla. Koristeena jälkiruuassa on tällä kerralla käytetty kuivattuja mansikkalastuja ja suklaarouhetta maito- ja valkosuklaasta, jotka mukavasti pyöristävät kirpakkaa limenmakua. Hyvä päätös hyvälle aterialle.