Vaikka ystävänpäiväjuhlinta onkin amerikkalaisista, ja vähän ärsyttävääkin, en voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut, kun joku oli tuonut työpaikan kahvihuoneeseen tulppaanikimpun ja karkkia. Pienestäkin voi ilostua.
Samalla tavalla lapset olivat nauttineet päiväkodissa ja koulussa ystävänpäivän humusta. Ei mitään erityistä ja suurta, mutta jotain arjesta poikkeavaa. Eri-ikäisiin naisiin vetoavat eri jutut. Meidän perheessä oli tänään innostuttu ilmapalloista, Robinista, kekseistä, karkeista ja kukkasista.
Meillä ei ole sen kummempia ystävänpäivä perinteitä. Töistä tullessani nappasin kimpun ihania neilikoita. Ystävänpäivälle toi tänä vuonna erityistä lisäarvoa sen osuminen perjantaiksi, ja minulle ystävänpäivä olikin ennen kaikkea perjantai - viikonlopun alku.
Aikuisten iltapalaksi nautittiin salaattia, johon olin saanut idean Siskot kokkaa -blogista. Siinä Nelle teki perulaista safkaa, jonka osana tarjoiltiin seesamihalloumia. Postaukseen pääset tästä
Näin perjantaina työviikon jälkeen ei ollut energiaa suurempiin, mutta seesamihalloumin halusin testata. Ajattelin, että sen sopivan hyvin salaattiin. Ja niinhän se sopikin.
Leikkasin halloumin siivuiksi, ja painelin leikkuulaudalle levitettyihin seesaminsiemeniin. Paistoin siemenillä leivitetyn juustonsiivut pienessä öljytilkassa paistinpannulla. Paistinpannulla oli pari murskaksi painettua valkosipulin kynttä tuomassa makua ja tietenkin tuoksua. Valkosipuli ei koskaan päässyt lautaselle asti, mutta se maustoi mukavasi juustoa, ja öljyäkin, jonka kaadoin salaatin päälle kastikkeeksi. Varoin vähän öljyn määrää, sillä pelkäsin sen irrottavan siemenet juustosta. Olisin voinut laittaa öljyä vähän enemmän, jolloin kastiketta olisi tullut enemmän.
Ja siihen ne voimat sitten loppuivatkin. Salaattiin revittiin vain makeaa friseesalaattia ja leikattiin muutama luumutomaatti. Jotain, ehkä jotain makeaa, salaatti olisi kaivannut. Joku hedelmä olisi voinut toimia tomaattia paremmin. Tai kunnolla kypsä ja maukas tomaattikin olisi voinut olla eri asia. Tosi vähälläkin vaivalla saa aikaan maistuvaa!
Ja siihen ne voimat sitten loppuivatkin. Salaattiin revittiin vain makeaa friseesalaattia ja leikattiin muutama luumutomaatti. Jotain, ehkä jotain makeaa, salaatti olisi kaivannut. Joku hedelmä olisi voinut toimia tomaattia paremmin. Tai kunnolla kypsä ja maukas tomaattikin olisi voinut olla eri asia. Tosi vähälläkin vaivalla saa aikaan maistuvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti