Turkkilaiset munat - viikonlopun aamiaisherkku

Suolaiseksi maustettua kylmää jogurttia, uppomuna ja ruskistettua voita. Ei välttämättä kuulosta kovin herkulliselta yhdistelmältä, mutta uskokaa epäilijät kun kerron: turkkilaiset munat ovat jotain aivan käsittämättömän hyvää. Resepti on roikkunut pitkään luonnosten joukossa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Onhan tulossa viikonloppu! Kannattaa tarkistaa, että kaapissa on turkkilaisen jogurtin lisäksi ainakin voita ja tuoreita kananmunia. Uppomunat onnistuvat parhaiten tuoreista kananmunista. Loput tarvittavat aineet löydät reseptistä, jos jotain puuttuu niin kokeile soveltaa. 

*

Turkkilaiset munat

2 annosta

2 kananmunaa

2 l vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

Jogurttikastike

3 dl turkkilaista maustamatonta jogurttia

pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna

suolaa ja mustapippuria myllystä

mustapippuria

muutama tippa sitruunan mehua ja kuoriraastetta

Lisäksi

ruskistettua voita 

savupaprikajauhetta

chilihiutaleita

ehkäpä tuoreita yrttejä

Valmista ensimmäiseksi jogurttikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Mausta kastike oman maun mukaan ja muista maistaa jogurttia.

Ruskista seuraavaksi voi. Pilko voita paksupohjaiseen kattilaan ja anna sen sulaa. Jatka voin paahtamista kattilassa, kunnes siitä alkaa nousta paahtunut pähkinäinen tuoksu. Lämpötilan kanssa kannattaa olla tarkkana. Maltti on valttia, eikä hellan nuppeja kannata vääntää kaakkoon. Tietyn pisteen jälkeen voi palaa helposti, mutta periaatteessa on parempi, mitä pitempään uskallat paahtaa. Kun voi on mielestä, nosta kattila hetkiseksi hellalta sivuun. Voi tasaantuu niin, että palaneet proteiinihippuset painuvat pohjalle ja kirkas paahtunut voi jää pinnalle. Kirkas voi on helppo kaataa puhtaaseen astiaan. Jos haluaa olla tarkka, voin voi halutessaan siivilöidä. Ihan pientä määrää voita on vaikea ruskistaa, kannattaakin ruskistaa kerralla hieman enemmän. Vannon, että kaikki tulee syödyksi. Ruskistettu voi säilyy hyvin jääkaapissa, ja sitä voi käyttää ihan mihin vain esimerkiksi leivän päälle vaahdotettuna tai sellaisenaan, paistamiseen, kakkutaikinaan tai pannariin. Voit maustaa voin savupaprikajauheella tai vain lisätä molemmat erikseen valmiiseen annokseen.

Viimeisimmäksi valmisa uppomunat, että ne pysyvät lämpiminä. Keitä vesi kasarissa tai mahdollisimman laakeassa kattilassa. Anna veden kiehua hetki, jotta ilmakuplat katoavat vedestä. Riko munat esimerkiksi kahvikuppiin tai pieneen lasiin. Yksi muna yhteen lasiin. Huolehdi, että keltuainen säilyy ehjänä. Kun vesi poreilee tasaisen hitaasti, lisää kattilaan etikka. Pyöräytä reikakauhalla vedelle vauhtia ja kaada munat ripeästi, mutta varovasti yksi kerrallaan veteen. Munat kannattaa kaataa aivan veden pinnan läheltä, jotta ne pysyisivät paremmin kasassa ja pinnasta tulee tasainen. Kypsennä munia 2-3 minuuttia. Kahden minuutin muna on täysin valuva. Nosta munat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen vesi valuu pois.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa annos lautaselle tai kulhoon. Laita alimmaiseksi maustettua turkkilaista jogurttia. Asettele sen päälle uppomuna ja valuta hieman ruskistettua sulaa voita. Koristele savupaprikajauheella ja chilihiutaleilla. Jos haluat, voit lisätä myös yrttejä. 

Nautiskele aamiaiseksi tuoreeseen leipään dipaten.

*

Ekalla kerralla tein ahneuksissani turkkilaiset munat kahdella uppomunalla per annos. Annos oli todella tuhti ja aivan liian iso. Yksi muna riittää vaikka olisi nälkäistäkin porukkaa.

Ainakin meillä sunnuntain aamiaisiin on panostettu viime aikoina. Melkein aina on jotain kananmunasta. Viime aikojen onnistuneita aamiaisherkkuja ovat olleen mm. Dutch baby, joka kelpaa kyllä vaikka lounaaksikin. Toinen hitti oli kuppipannukakut. Näitä herkkuja voi höystää vaikka kylmäsavulohella, pekonilla tai laadukkaalla kinkulla. Ja kolmas pilvimunat. Meillä alkaa huomenna kokonaisen viikon kestävä kasvisruoka kokeilu, joten turkkilaiset munat ovat vahvasti ehdolla sunnuntaiaamuun. Toinen vaihtoehto voisi olla ihana avokadotoast. Usein sunnuntain aamiaispöydästä löytyy myös karjalanpiirakoita ja vähän parempaa leipää. Turkkilaisten munien kanssakin kannattaa panosta leipään. Maalaisleivät ja vaaleat hapanjuurileivät ovat täydellisiä! Ja hei, muistakaan myös smoothiet, etenkin, jos pakastimesta löytyy vielä viime kauden marjoja.

Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa kesälomaa koululaisille!

Pinaatti-nakkipannari - viimeinen ehtoollinen

Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.

*

Pinaatti-nakkipannari

4 munaa

7 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia

suolaa

mustapippuria

täytteeksi

1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina

puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g fetajuustoa murustettuna

tomaatti siivutettuna

tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia

Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.

*

Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.  

Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.  

Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

Ilahduin kovasti kun kaveri tarjosi minulle maa-artisokkia, joko maahan laitettavaksi, tai syötäväksi. Valitsin vaihtoehdon syötäväksi. Rivitalon pieneen pihaan ei oikein mahdu maa-artisokkaa, vaikka omassa pihassa siitä olisi myös silmäniloa. Maa-artisokan keltainen korkealle, jopa kahteen metriin nouseva kukka, on mielestäni kaunis. Se kestää maljakossakin mukavasti. Maa-artisokkien kanssa menin helpoimman kautta. Pesin ne juuresharjalla todella huolellisesti ja paahdoin kokonaisina uunissa. Maa-artisokista riitti ruokaa pariksikin kerraksi toisella kerralla pistelin niitä sellaisenaan dipin kera ja toisella kerralla niitä syötiin broilerin lisukkeena.

*

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

maa-artisokkia

oliiviöljyä

suolaa

Valkosipulidippi

1 dl creame fraichea 

valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa

Pese artisokat huolellisesti juuriharjalla. Kuiva mukulat ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle öljyä ja ripottele suolaa aika rennolla kädellä.

Laita pestyt, öljytyt ja suolatut mukulat uuniin 180 asteeseen ainakin 40 minuutiksi. Kypsymisaikaan vaikuttaa tietysti myös mukuloiden koko. Minä taisin pitää omani uunissa lähes 50 minuuttia. Mitä pidempään mukulat uunissa tekeytyvät, sitä rapeimmiksi niiden kuori tulee. Tavoitetilana on siis pinnalta rapea ja sisältä pehmeä maa-artisokka. 

Mukuloiden kypsyessä mausta creame fraiche murskatulla valkosipulin kynnellä ja suolalla. Laita dippi jääkaappiin tekeytymään maa-artisokkien kypsymisen ajaksi.

Tarjoa maa-artisokat dipin kanssa sellaisenaan tai lisäkeenä kalalle, kanalle tai lihalle.

*

En ole laittanut maa-artisokkaa kovin usein. Syitä on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin täkäläisissä kaupoissa on harvoin tarjolla hyvälaatuista maa-artisokkaa. Toisekseen siksi koska ainakin minulle inuliinia sisältävä maa-artisokka aiheuttaa vatsanväänteitä. Vaivat kuulemma helpottavat säännöllisesti käytettynä ja kyllä minäkin voin vähän kerrassaan syödä maa-artisokkaa. Sen mieto, aromaattinen makeus houkuttavat. Olen tehnyt jonkun kerran maa-artisokasta sipsejä. Maa-artisokkakeittoa meillä on syöty useasti, mutta reseptiä ei tähän hätään löytynyt mistään. Enkä löytänyt kokonaisena paahdettujen maa-artisokkien ohjetta, mutta tämän jälkeenpä se blogista löytyy. Instagramissa seuraajat vinkkasivat pikkelöimään, muhentamaan kermassa tai valmistamaan risoton tapaan. Seuraavaksi kerraksi onkin ideoita, mitä lähteä toteuttamaan.

Limoncellosorbetti - jälkiruokaa aikuisille

Tästä taitaa olla jo pari kesää, kun saimme lahjaksi ja tuliaisiksi Italianmatkaajilta oikein ison limoncellopullon. Makeaa likööriä on silloin tällöin nautittu jälkiruokana, mutta kun se ei tunnu juomalla loppuvan, olen kokeillut sitä ruuanlaitossa.  Kokeili kerran marinoida sillä lammasta. Siinä hyvä juoma taisi mennä haaskuuseen. Kokkikaverini oli sitä mieltä, että samaan lopputulokseen olisi päässyt ihan sitruunallakin. Epäonnistunut kokeilu limoncellopossu ei missään nimessä ollut vaan lopputulos oli erinomaisen herkullinen. Siltikin tuota kokeilua onnistuneenpi oli limoncellosta tehty sorbetti. Silmäilin Sillä Sipulia-blogista vanhaa gin and tonic sorbetti -reseptiä ja sen mittasuhteita. Päädyin kuitenkin ihan vähän fiksaamaan nesteen määrää. Minulla ei ole jäätelökonetta, joten limoncellosorbetin resepti on sorvattu sellaiseksi, että sorbetti onnistuu ilman jäätelökonetta.  

*

Limoncellosorbetti

250 g vettä

150 g sokeria

70 g limoncelloa

200 g sitruunanmehua

1 munanvalkuainen

Laita kattilaan sokeri ja vesi. Kuumenna hiljakseen kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä kunnolla. Lisää sitruunanmehu ja limoncello.

Lisää joukkoon vielä valkuainen voimakkaasti sähkövatkaimella vatkaten. Laita seos pakkaseen jäähtymään, mutta sekoittele sitä sähkövatkaimella noin parinkymmenen minuutin välein, kunnes sorbetti alkaa jäätymään. 

Tarjoile sorbetti jälkiruokana tai sen osana. Saattaapa se maistua pienenä väliruokana alkupalan jälkeen ennen pääruokaakin.

*

Limoncellosorbetti oli mulla todella mieluinen jälkiruoka. Makeudessaan ja kirpeydessään sitä riittää ihan pieni annos. Mahtaiskohan äiti tykätä?

Kuppipannarit - pannarin uusi muoto

Sain monta kysymystä kuppipannareitten reseptistä, kun julkaisin kuvan meidän sunnuntaisesta aamiaiskattauksesta instagramissa. Olen jo muutamalle reseptin kirjoitellut ja lähettänyt ja nopeimmat ovat sen ehtineet testatakin. Päätin nopeasti kirjoittaa ohjeen myös tänne blogiin, kun kysymyksiä reseptistä satelee edelleen. Jääpänhän samalla muistiin itsellekin. Kuppipannarit sopivat nimittäin myös vaikkapa koululaisten välipalaksi tai miksei iltapalaksikin. Kuppipannarit tehdään ihan tavallisesta pannaritaikinasta, mutta ne paistetaan muffinssipellillä. 

* 

Kuppipannarit 

12-14 pannaria

2 munaa  

4 dl maitoa 

2 dl vehnäjauhoja 

ripaus suolaa 

1 rkl sokeria 

2 rkl juoksevaa oivariinia 

juoksevaa oivariinia pellin öljyämiseen.

Riko kananmunien rakenne rikki voimakkaasti vispaten. Lisää maito ja muut aineet. Sekoita hyvin ja jätä taikina noin 10 minuutiksi turpoamaan. 

Voitele muffinssipellin kolot oivariinilla tai muulla käyttämälläsi öljyllä. Kaada taikinaa kuhunkin koloon noin puoleen väliin saakka. Taikina kohoilee kypsyessään voimakkaasti. 

 

Paista 225 asteisessa uunissa vartin verran.

Tarjoile kuppipannarit suolaisten tai makeiden täytteiden kera.

* 

Minulla on 12 muffinssin vuoka. Taikinaa tuntui olevan sen verran reilusti, että laitoin sitä vielä pariin pieneen uuninkestävään vuokaan. Muutama pellillä valmistetuista pannareista oli sen verran pienempi, että ehkäpä taikina olisi mahtunut kokonaisuudessaan muffinssipellillekin. 

Nostelin aamiaispöytään pannareiden täytteeksi vappuviikonlopulta jääneitä herkkuja, joiden ajattelin sopivan pannareiden höysteeksi. Suolaisiin pannareihin oli kylmä- ja lämminsavulohta, punasipulihilloketta sekä guacamolea ja makeisiin vaahdotin kuohukermaa, jota maustoin appelsiinituorejuuston lopuilla. Makeita pannareita varten löytyi jääkaapista myös vadelmahilloa. 

Tämä kevät on hellinnyt juhlapyhillä ja vapailla niin, että tavallista paremman aamiaisen kattaminen on onnistunut useita kertoja. Edessä on vielä helatorstain pitkä viikonloppu ja tietysti ensi sunnuntain äitienpäivä. Sen suhteen minulla on high hopes!