Rommihedelmät ja menu, joka veti sanattomaksi

En valehtele, enkä edes liioittele yhtään, kun kerron, että viime lauantaina nautin yhden elämäni parahista illallisista. Rommihedelmät olivat täydellisen kotona kokatun illallisen päätös. Vähän tuonnenpana kerron jälkiruuan yksinkertaisen reseptin, mutta ensin ajattelin hehkuttaa vähän illallista. Ne,  jotka ovat kiinnostuneet rommihedelmistä, voivat suosiolla skrollata vähän alemmas, parin kuvan päähän, josta alkaa rommihedelmien resepti. Illallinen oli niin OMG!, että siitä on kerrottava ensin.

Loppusyksyn menu

*

Gratinoitu hummeri

Poronfile, glögikastike, paahdetut punajuuret ja palsternakkapyre

Rommihedelmät vaniljaisella kermavaahdolla

*

Ennen kuin hehkutan älyttömän onnistunutta ruokaa lisää, totean, että tällä erää ei menusta ei ole postattavaksi enempää. Minulla ei nimittäin ole kuvia alkuruuasta, eikä pääruuastakaan. Päätin säästää hermojani, enkä edes yrittänyt kuvata illallista marraskuun pimeässä illassa. Toisaalta samaan hengenvetoon uskallan luvata, että joskus myöhemmin voin kertoa teille enemmän gratinoidusta hummerista. Aina tämän tästä niitä saa kohtuulliseen hintaan saksalaisen marketin pakastealtaasta. Vaikka pakastettu hummeri ei ole kotijärvestä pyydettyjen rapujen veroinen, tulemme varmasti valmistamaan sitä uudelleen. Porosta puolestani innostuin niin paljon, että tilasin sunnuntaina lähetyksen suoraan Inarista. Kunhan toimitus saapuu perille, laitan uudemman kerran myös poroa. Parasta juuri tässä illallisessa oli se, että kaikki onnistui täydellisesti myös ajoitus, joka usein ruokaa laittaessa saattaa pettää. Tällä kerralla illallinen sujui kuin tanssi. Sentään jotain postattavaa illallisesta jäi. Rommihedelmät, joiden alkuperäinen resepti löytyy Tsajut-ruokablogista,  sopii hyvin kauden jälkiruuaksi. 

*

Rommihedelmät

4 pientä annosta

1,5 dl vettä

0,5 dl fariinisokeria

2 cl Stroh (60 %)

pieni päärynä

6 ananaskirsikkaa

6 kuivattua luumua

6 kuivattua aprikoosia

1 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

kaakaojauhetta

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Nosta kattila sivuun jäähtymään ja lisää sinne rommi.

Kuori päärynä ja ananaskirsikat. Pilko hedelmiä pienemmäksi ja lado kerroksittain kulhoon. Kaada päälle vielä lämmin rommi-sokeriliemi ja anna jäähtyä. Laita hedelmäastia jääkaappiin tekeytymään vähintään 12 tunniksi. Pidempikään aika ei tee pahaa.

Juuri ennen tarjoilua vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Kokoa annos rommihedelmistä ja kermavaahdosta. Koristele kaakaojauheella.

*

Rommihedelmissä voi käyttää mieleisiään hedelmiä. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty päärynän sijaan nektaria. Myös kuivatut hedelmät sopivat hyvin, sillä ne ehtivät pehmetä, kun jälkiruoka jäähtyy ja tekeytyy. Mietin vähän, että pitäisikö rommilientä maustaa jotenkin, mutta enpä tullut lisänneeksi mausteita. Maku olikin sen verran voimakas, että en sitten valmiissa jälkiruuassa osannut enää muita makuja kaivatakaan. 

Tämä jälkiruoka saattaisi sopia meidän joulupöytäämme. Ruokaa on usein niin paljon ja monenlaista, että jälkiruuaksi riittää vain joku hyvin pieni, kevyehkö, mutta makea tarjottava. Rommihedelmien ainoa heikko puoli on se, että ne eivät sovi lapsille tarjottavaksi, koska alkoholia ei jälkiruuasta keitetä pois. Alkoholiton vaihtoehto syntyy kuitenkin helposti samoista raaka-aineista. Marinotuvathan ne hedelmät sokeriliemessäkin.

Kookosriisipuuro - taas laktoositonta valkoista riisipuuroa

Monta vuotta kärvistelin ja söin epämiellyttävän värisiä riisipuuroja. Laktoosittomalla maidolla on tapana muuttua pitkässä kypsennyksessä punaiseksi. Makuun maidon punastuminen ei mielestäni vaikuta, mutta vuosia kuitenkin kaipasin valkoista riisipuuroa. Viime vuonna keittelin riisipuuron veteen ja lisäsin kypsään puuroon kuohukermaa. Tuloksena oli herkullista, valkoista ja laktoositonta riisipuuroa! Tänä vuonna aloitin joulupuurokauden lauantai-aamulla, kun keittelin riisipuuron kookosmaitoon. Taas oli lopputuloksena valkoista riisipuuroa. Kookosmaitoon keitettynä riisipuuro on myös maidoton ja vegaanillekin sopiva.

*

Kookosriisipuuro

2 dl puuroutuvaa riisiä

2 dl + 6 dl vettä

400 ml kookosmaitoa (extra creamy)

suolaa

Lisää riisi 2 dl kiehuvaa vettä. Kun vesi on imeytynyt riisiin, lisää 6 dl vettä. Kun puuro kiehuu, pienennä lämpötilaa ja anna puuron poreilla rauhallisesti noin 20 minuuttia välillä sekoitellen ja lisää sitten (tai aiemmin, jos neste loppuu) kookosmaito. Keitä vielä noin 20 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää. Mausta suolalla ja nauti esimerkiksi mehukeiton tai hedelmien kera.

*

Keitin puuron ihan perinteiseen tapaan, enkä maustanut sitä suola kummemmalla mausteella. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman perinteisen riisipuuron kaltainen puuro, joka olisi laktoositon, mutta silti valkoinen. Vähän erilaisia viritelmiä löytyy blogeista. Esimerkiksi Mallaspulla on blogissaan käyttänyt kookosriisipuuron maustamiseen hieman vaniljasokeria ja Chocochili on maustanut kookosriisipuuroa muun muassa kookoshiutaleilla ja kanelilla. Söin lauantaiaamulla kaksi annosta puuroa. Ensimmäinen annos maustettiin voisilmällä, jolloin puuro ei tietenkään ollut enää maidotonta, mutta se ei haitannut minua, koska maito kuuluu ruokavaliooni. Toinen annos olikin sitten jälkiruokaa. Maustoin sen nimittäin kaneli-sokerilla ja ananaskirsikoilla. 

Kookosriisipuurosta tuli heti kerralla suosikkini. En ole ihan hirveän suuri kookosfani, mutta tässä puurossa kookoksen maku jäi todella miedoksi. Sanoisin, että kookosriisipuuro pääsi riisipuurojen kärkikastiin. Täydellisen valkoisen ja laktoosittoman riisipuuron metsästys jatkuu vielä, joten pysy kanavalla. Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyy seurata myös facebookissa?

Alleduuri on kahvila, jonka vitriinit ovat täynnä herkkuja

Alleduurissa on vitriinit täynnä herkkuja ja kahvilan sijaintikin on kaupungissa liikkuvalla mainio. Niin minä kuvailisin Alleduuria. Paitsi että kahvila on oikeasti paljon enemmän, ja paljon isompi juttu.

Alleduuri on kahvila, jossa ei käytetä maitoa, vehnää, ohraa, ruista, kananmunaa, kalaa tai pähkinöitä. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja useat tuotteista käyvät myös vegaaneille. Kaikettomassa kahvilassa löytyy taatusti kastettavaa ruoka-ainerajoitteisille, allergisille tai ruokavalioita noudattaville. Alleduurissa ei tarvitse tuottaa pettymystä lapselle, joka on tottunut kulkemaan eväissä tai perheelle, joka joutuu rajoitteiden takia välttelemään kahviloita. 

Ja siltikin Alleduuri on vain kahvila Tampereella. Kahvila, jossa on tarjolla sekä suolaista että makeaa. Olin niin onnellisessa asemassa, että saimme seureeni kanssa maistella useita erilaisia leivonnaisia normaalia pienemmässä koossa. Sanoisin, että kahvilassa on tarkolla erittäin laadukkaita ja hyvänmakuisia suolaisia ja makeita tuotteita. Olin positiivisesti yllättynyt jokaisesta maistamastani suupalasta. Ehdoton suosikkini oli omena-kanelihalko. Niin ja tietysti ne munkit, ne munkit. Saattoi toki olla, että hetki makealle oli otollinen. Suolaisista tarjottavista haluaisin mainita erikseen lihapiirakan ja tietysti leivät. Alleduurin vitriinissä ei välttämättä ole kovin monia leipävaihtoehtoja tarjolla, mutta melkein silmänräpäyksessä kahvilassa pystytään loihtimaan herkullinen leipä, joka on sopivista raaka-aineista valmistettu ja suun mukaisilla täytteillä päällystetty. Ehkä voit jo tästäkin päätellä kaikettomassa kahvilassa kaikki on herkullista.

Alleduuri sijaitsee Tampereella Tammelan torin läheisyydessä Aaltosenkatu 27-28. Alleduurin aukioloajat kannattaa tarkistaa www-sivuilta. Kahvilalla on myös fb-sivut, joiden kautta kerrotaan ajankohtaisia asioita. Esimerkiksi pe 24.11. kahvilan aukioloaikaa on jatkettu 21 saakka.

Itse kävin kahvilassa blogisisarten kanssa. Blogisisaret on eri ikäisten naisten vapaamuotoinen yhteisö. Meitä yhdistää bloggaaminen, vaikkakin edustamme aivan eri genrejä. Sisarilta saa vertaistukea, neuvoa ja apua bloggaamiseen ja vähän muuhunkin. Mukavasta päivästä Tampereella on postattu myös muutamassa muussa blogissa:

• Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista
• Turkooseja unelmia
• Kotomo
• Ruoka-alkemisti
• Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset

Yhteistyössä Alleduuri

Omenasiiderissä haudutetettujen possunposkien maussa on jo ripaus joulua

Possu kuuluu viikonloppukokkilassa ennen kaikkea kesään ja grilliin. Uusin possuihastukseni on possunposket. Pitkään haudutettu murea liha on väriltään niin tummaa, ettei uskoisi sen possua olevankaan. Makukin on hieman erilainen kuin esimerkiksi fileessä tai kinkussa. 





















Possunposket vaativat hieman käsitöitä, koska poskissa saattaa olla paljon kalvoja putsattavaksi. Putsaaminen onnistuu kyllä kun on pieni terävä veitsi. Kun lihanpalat saa siistiksi, ne eivät enää paljon huomiota kaipaa. Posket saavat hautua uunissa ihan rauhassa monta tuntia. Liemi kannattaa maustaa mieleisekseen. Minä käytin maustamiseen possun klassisia makupareja omenaa, kanelia ja sinappia. Mauissa on jo ripaus joulua.

*

Omenasiiderissä haudutetut possunposket

1 kg possunposkia

suolaa

mustapippuria

ruokaöljyä

2 salottisipulia

palsternakka

porkkana

sellerinvarsi

2 kotimaista omenaa

0,33 l  kuivaa omenasiideriä

kanalientä 

2 tl Dijon-sinappia

kanelitanko

kuivattua lipstikkaa
muutama timjamin oksa

1 rkl voita

Poista lihoista ylimääräiset kalvot. Hiero poskiin suolaa ja pippuria.

Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullottele siinä ensin kuorittuja ja krouveiksi paloiksi pilkottuja kasviksia ja omenanlohkoja muutama minuutti. Siirrä kasvikset uunivuokaan odottamaan. 

Jos on tarpeen, lisää pannulle hieman öljyä ja ruskista lihat molemmin puolin parissa kolmessa erässä riippuen lihan palojen koosta. Pannua ei kannata latoa liian täyteen. 

Laita ruskistetut lihat ja kasvikset uunivuokaan. Lisää päälle mausteet ja siideri. Paistinpannulla kannattaa kiehauttaa tilkkanen vettä lihojen ruskistamisen jälkeen, että saa kaikki maut talteen. Lisää tuo ainakin tuo vesi ja mahdollisesti vielä vähän lisää nestettä esimerkiksi kanalientä uunivuokaan. Tarkoitus on, että lihat peittyvät.

Siirrä possunposket uuniin kypsymään miedossa lämmössä. Minä pidin poskia 120 asteisessa uunissa reilun 5 tuntia. Ota vuoka uunista ja nostele possunposket varovasti lusikalla folioon vetäytymään ja odottamaan kastikkeen valmistumista.

Siivilöi kattilaan uunivuuan liemi ja keitä voimakkaasti kokoon saadaksesi aikaan sopivan paksuinen kastike. Kun haluamasi kaltainen lopputulos on lähellä, lisää kastikkeeseen voita ja vispaa voimakkaasti. Kastike emulsoituu hieman ja saa kauniin kiillon.

Tarjoa possunposket esimerkiksi perunamuusin ja ruusukaalin kera.

*

Sanoisin, että onnistuin hyvin. Posket olivat mureita ja maistuivat ihanasti omenalta ja kanelilta. Kerrankin maltoin keitellä liemen kokoon, ja sain aikaan kastikkeen ilman suurustamista. Se on harvinaista minun keittiössäni. 

Possunposket ovat melko edullista herkkua. Kilo maksoi noin 10€. Kalliinpikin lihanpaloja lihatiskissä on. Ongelma on vain saatavuus. Posket eivät ole ihan markettikamaa, ehkä niitä saattaa suurimpiin kauppoihin tilaamalla saada. Minä tein taas kauppahallitilauksen. Hallissa poskia on aina ollut, kun niitä on meillä laitettu. Näillä eväillä malttaa odotella jouluaattoa ja seuraavaa possuateriaa. Meillä joulupöytään nostetaan kinkku, ilman muuta.

Beaujolais Nouveau 2017 - taas on marraskuun kolmas torstai

Tänä vuonna marraskuun kolmas torstai tuli ihan puskista. Netissä luin Turun Sanomien artikkelin, joka kehotti kokeilemaan Beaujolais Nouveauta sushin kanssa. Hullua ei tarvinnut paljon yllättää. Ruokatunnilla kipaisin viinit ja sushit valmiiksi iltaa varten. Viini ja sushit odottelivat iltapala-aikaa jääkaapissa, ja kun vihdoin, työpäivän ja uimahallikeikan jälkeen niitä päästiin maistelemaan, niin maistuivathan ne. Harvoin sitä torstai-iltaa vietetään sushia syöden ja punaviiniä nautiskellen.

Beaujolaisviineissä riittää suomalaisille juomista. Tänään (16.11) on alkossa tullut myyntiin 55 000 pullon erä. Beaujolais Nouveau -viinejä ei ole tarkoitettu säilöttäväksi. Ne pitäisi juoda puoden vuoden kuluessa. Aivan kovin alas ei tarvitse kyykätä, kun viinejä poimii Alkon hyllystä. Ne ovat hinnaltaan 10 € molemmin puolin. 

Sushien kanssa nautimme toisen pullon Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017. Viini oli melkein jääkaappi kylmää ja yllättäen aika hyvää! Luulen, että aiemmin olemme juoneet nämä viinit liian lämpimänä. Alunperin ajattelin, että toinen jääköön pahan päivän varalle, ja että mahtaakohan niin pahaa päivää tulla, että tulee avattua. Georges Duboeuf yllätti kuitenkin positiivisesti. Ja todella, kävi sushien kylkeen ihan kivasti. Uskon, että toinenkin viini maistellaan.

Luonnehdinnan mukaan viineissä alkaa banaanisuus väistyä ja tilalle tulee enemmän marjaisuutta. Ja kyllä minä tuon luonnehdinnan tunnistan. Banaanisuus on tulee vasta jälkikäteen. Minulla oli myös muistikuva hapokkaista Beaujolais Nouveau -viineistä, mutta ainakaan tämä ei ollut kovin hapokas, vaan hyvinkin mehumainen.

Jos ei Beaujolais Nouveau -viineillä ole muuta merkitystä, niin otetaan ne merkkinä joulun odotuksen alkamisesta. Marraskuun kolmas torstai kannattaa pitää mielessä ensi vuonnakin, vaikka viini ei ole kummoista, niin kyllähän tämäm teeman ympärille saa rakenneltua vaikka mitä piristävää. Aiempien vuosien uuden sadon viinit- löytyvät beaujolais nouveau-tunnisteen alta.


EDIT: Lisätty linkki Turun Sanomien artikkeliin

Kylmäsavulohirullaa, mätimoussea ja kuhacevicheä confatulla keltuaisella alkuruoka isänpäivältä

Isänpäivän lounaan alkuruokalautanen koottiin muutamista erilaisista kala-annoksista. Lautaselle nostettiin mallasleivän päälle koottu kuhaceviche ja keltuainen confit sekä kylmäsavulohirullaa. Kylmäsavulohirullan valitsin lautaselle sen vuoksi, että se oli ainoa osa, jonka tiesin maistuvan molemmille lapsille. Annoksen kolmas osanen oli mätimousse, jonka tarjoilin sitruunalla ja oliiviöljyllä maustetun paistetun perunan päältä. 

Aika harvoin annosta tulee, ainakaan lounaalla, koottua valmiiksi lautaselle. Annoksen kokoaminen on mielestäni vaikeaa! Pelkään aina, että annoksesta tulee liian pieni. Varmaan siksi usein käykin niin, että annoksesta tulee lopulta liian suuri. Tämä annos pysyi  hyvin hanskassa. Toinen asia, mikä valmiissa annoksessa jännittää, on se, että maistuuko se kaikille. Juuri tämän kalalautasen kanssa riski oli pieni, sillä se tarjottiin appivanhemmille, joiden tiedän nauttivan kalasta. Omat lapset tuntien uskalsin laittaa heille lähes samanlaiset annokset kuin aikuiset. Confattu keltuainen oli ainoa mikä jätettiin pois ja kuopukselle laitettiin vain hyvin vähän cevicheä. On hienoa, kun lapset ovat kulinaristeja!

Blogista löytyy jo monta cevichen ohjetta. Olemme syöneet cevicheä lohesta, kuhasta ja siiasta valmistettuna. Siikacevichen olen aiemminkin tarjonnut mallasleivältä confatun keltuaisen kanssa.  Kylmäsavulohirulla ja mätimousse olivat äärimmäisen helppoja valmistaa. Ja mikä parasta, ne saattoi tehdä jo etukäteen. Vieraiden saavuttua ei (periaatteessa) ollut muuta tehtävää kuin annoksen kokoaminen.

*

Isänpäivän kalalautanen

Ceviche mallasleivältä confatun keltuaisen kera

Mätimousse paistetulla perunalla

1 dl kuohukermaa

1 dl turkkilaista jogurttia

liivatelehti

1 rkl kuumaa vettä

70 g mätiä (+30 g koristeluun)

1-2 perunakiekkoa per ruokailija

oliiviöljyä

sitruunamehua

suolaa

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kerma ja turkkilainen jogurtti keskenään. Lisää seokseen mäti.

Purista liivatelehdestä vesi pois. Sulata liivatelehti pieneen määrään kuumaa vettä. Sekoita mätivaahtoon ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Ota kypsästä perunasta 1-2 kiekkoa per ruokailija. Paista kypsiin perunoihin kaunis pinta oliiviöljyssä. Mausta paistetut perunat voimakkaasti sitruunalla ja suolalla. Nosta perunat talouspaperin päälle jäähtymään.

Nosta jäähtyneen perunan päälle mätimoussea. Koristele esimerkiksi tillillä ja mädillä.

Kylmäsavulohirulla

200 g kylmäsavulohta

200 g ruohosipulituorejuustoa

2 rkl sitruunamehua

tuoretta tilliä ja ruohosipulia

Pilko yrtit. Sekoita yrtit ja sitruunamehu tuorejuustoon. Nosta sivulle odottamaan.

Ota pala elmukelmua. Lado ohueksi leikatut kylmäsavulohifileet tasaiseksi matoksi kelmun päälle. Levitä lohimaton päälle aiemmin valmistamasi täyte, ja kääri lohimatto rullalle kääretortun tapaan.

Laita lohirulla pakastimeen jähmettymään. Se on helpompi leikata hieman kohmeisena. Mikä parasta, voit valmistaa lohirullan vaikka edellisenä päivänä, kunhan vain muistat nostaa sen sulamaan riittävän ajoissa.

Leikkaa lohirullasta ohuita kiekkoja. Koristele esimerkiksi tuoreella tillillä ja ruohosipulilla.

*

Alkuruuassa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että olisin halunnut panostaa esillepanoon ja koristeluun vielä enemmän. Sen verran siinä oli kuitenkin kaikkea hässäkkää, että esillepanoon ei sitten tullut panostettua. Vaikka olin varannut koristeluun yrttejä kuten tilliä ja ruohosipulia sekä esimerkiksi katkarapuja. Kun jo istuimme pöydässä huomaisin, että olin unohtanut ripotella suppilovahverosuolaa keltuaiselle, vaikka se oli ollut tarkoituksena. Siitä selvittiin nostamalla sirotin pöytään, ja täytyy kyllä sanoa, että suppissuolan umamisuus sopi keltuaiselle täydellisesti.

Onnistuneen alkuruuan jälkeen nautimme pääruuaksi savustettua merilohta ja suppilovahverokastiketta perunoiden ja ruusukaalin kera. Jälkiruuaksi oli isänpäivän kunniaksi täytekakku, jonka olin täyttänyt yhdessä apukokkien kanssa puolukkacurdilla ja kermajogurttivaahdolla. Kakku päällystettiin kermalla ja kinuskilla. 

Isänpäivänä puolen päivän aikaan valo muuttui sisälläkin, niin että piti katsahtaa ulos ikkunasta. Sen jälkeen olikin sännättävä ulos kesken ruuanlaiton. Maaginen valo, auringonpaiste, tehtaan savut, usvan nouseminen järven selälle ja hyvin pienet paikalliset vesi kuurot siellä täällä tekivät maisemasta upean. Melkein mystisen.

Burgundinpataa - hirveän huono mielikuvitus?

Heti alkuun on tunnustettava, että olen hirveän kateellinen niille, joilla riistaa on saatavilla omasta takaa. Onneksi toisinaan onnistuu kauppahallista tai muista hyvin varustelluista liikkeistä ostamaan hirveä ja muutakin riistaa. Hintahan tosin on suolainen, mutta riistassa joka penni tuntuu hyvältä sijoitukselta. Aika usein teen kauppahallitilauksen kaupungissa työssä käyvälle miehelle. Tällä kerralla tilaus kuului: hirveä. Hallissa mies oli ostanut pataan sopivaa hirveä. Ruhon osa ei ollut meille aivan selvä, mutta lapaa se lopulta taisi olla. Valmistin lihan burgundinpadaksi, mutta sitä en suostu tunnustamaan, että valinta oli mielikuvikseton. Ihan parhaita palojahan ei kannata mielestäni pataan pilkkoa, mutta lavasta malttaa pataruokaa haudutella.

*

Burgundinpataa hirvestä

noin kilon verran hirven lapaa

suolaa

nokare voita ruskistamiseen

pari porkkanaa

pari salottisipulia

sellerinvarsi

kuivattua lipstikkaa

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl balsamicoa

1 tl ruokosokeria

muutama maustepippuri

1,5 dl punaviiniä

vettä

hillosipuleita

kokonaisia säilykeherkkusieniä

Hiero suolaa lihan pintaan. Paista lihasta pinnat kiinni ja siirrä hetkiseksi sivuun odottamaan.

Lisää kasvikset pannulle ja kuullota niitä hetkinen. Lisää liha kasvisten päälle ja kaada pataan punaviini. Mausta pata varovasti tomaattipyreellä, lipstikalla ja muutamalla maustepippurilla. Lisää vettä sen verran että lihat peittyvät.

Kypsennä 120 asteisessa uunissa 4,5 tuntia.

Nosta liha pois padasta ja siivilöi liemi. Erottele lihasta luut ja kalvot pois. Laita liha takaisin pataan. Lisää hillosipulit ja herkkusienet. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden kera.

*

Burgundinpata on mitä parhainta ruokaa teki sen sitten naudasta tai hirvestä. Jos siis et onnistu hankkimaan hirveä, voit hyvin korvata hirven naudan lihalla. Resepti ja toteutus hirvipadassani on varsin perinteinen. Yritin olla maustamatta pataa liikaa, että myös riista maistuisi valmiissa ruuassa.

Jälkeenpäin olen lukenut monesta lähteestä, että punaviiniä ei kannattaisikaan välttämättä käyttää, kun valmistaa hirvestä ruokaa. Punaviini kuulemma peittää liiaksi riistan makua. Tällaiselle kokemattomalle riistansyöjälle punaviiniin valmistettu pata maistuu kuitenkin hyvin, mutta sen verran ajatus jäi kutkuttamaan, että ehkä seuraavaan hirviruokaan voisikin lisätä jotain muuta kuin punaviiniä.

Varsinkin kuin hirvipata tuntuu vuodesta toiseen tässä köökissä olevan hyvin saman tyylinen. Viime vuotisessa hirvipadassa oli hieman enemmän pyrettä, pekonia tuomassa rasvaa ja reilusti balsamicoa. Edellisvuonna hirvipadassa oli paprikaa ja savupaprikaa tuomassa eksotiikkaa. Punaviinipohjaisesta hirvipadan tilalle on ensi syksynä keksittävä jotain muuta.

Yhtäkaikki hirveän hyvää oli! Kun sitä hirveä ei ole omasta tapaa pakastin pullollaan, hirvi tuntuu lukususruualta. Niin luksukselta, että sitä kehtaa tarjota, vaikkapa sunnuntaina isälle. Meidän isänpäivän ateria taitaa tänä vuonna rakentua kalan ympärille. Siitä ehkä lisää isänpäivän jälkeen. Näillä puheilla: Hyvää isänpäivää kaikille isille, mutta erityisesti kuitenkin omalle isälle!

Puolukkainen kakku ja synttäritytön tunnustus

Kovin suuri tunnustus ei ole, että pidän valtavasti kermakakuista. Sitä olen hehkuttanut monesti muun muassa tehdessäni Maunon päivän kakkua, tai silloin kuin koin ahaa-elämyksen täytekakkupohjien kanssa. Tunnustus on kuitenkin se, että lempikakkuni on käpykakku. Eikä mikä tahansa käpykakku, vaan sellainen kaupasta ostettu. Koska perhe ei jaa käpykakkurakkauttani, päätin toteuttaa toisenlaisen syntymäpäiväkakun, kun vietin syntymäpäiviä viime maanantaina. Apukokit olisivat mielellään osallistuneet leivontapuuhaan, mutta halusin valmistaa syntymäpäiväkakkuni itse. Mielessäni oli nimittäin puolukalla ja kinuskilla maustettu kermaihanuus, joka on oikeastaan kakun ja piirakan välimuoto. Ohje on napattu Talo ja Koti-lehdestä (7/2011). Lapset olisivat mielellään panostaneet kermakakkuun ja sen koristeluun, mutta saavat toteuttaa itseään isänpäiväkakussa. Nyt vaan eletään peukalot pysytyssä, että seuraava sankari toivoo kakukseen kermakakkua.

*

Puolukkainen ja kinuskinen kermakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150 g voita

0,5 tl suolaa

0,75 dl sokeria

1 muna

1 keltuainen

Täyte

4 dl  puolukoita 

1 rkl sokeria

4 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

ripaus kardemummaa

Kinuski

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

0,5 dl siirappia

1 rkl voita

Tee ensin pohja. Anna sen jäähtyä sillä aikaa kun teet täytteen. 

Sekoita leivinjauhe. suola ja sokeri vehnäjauhoihin. Lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita murumaiseksi. Lisää kananmuna ja keltuainen ja sekoita nopeasti taikinaksi. 

Kannattaa käyttää irtopohja vuokaa. Pingota vuoan pohjaan leivinpaperi ja voitele ja jauhota vuoan reuna. Taputtele taikina vuokaan ja pistele haarukalla pohjaan muutama reikä. Tee foliosta rengas ja tue sillä taikinan reunat, etteivät ne valu alas paistamisen aikana. Käytin halkaisijaltaan 26 cm vuokaa , mutta pienempään saisi hieman korkeammat reunat.

Paisat keskellä uunia 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Avaa vuoka varovasti ja siirrä kakkupohja tarjoiluastialle. Kakku murenee todella helposti, joten ole erityisen varovainen.

Laita seuraavaksi kinuski tulemaan. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma, fariinisokeri ja siirappi. Keitä seosta välillä hämmentäen noin 10-20 minuuttia kunnes kinuski on saostunut. Kiillota kinuskia voi nokareelle. Jäähdyttele kinuskia vähän väliä sekoitellen, ettei se saostu jäähtyessään liikaa.

Valmista sitten täyte. Murskaa suurin osa puolukoista sokerin kanssa. Jätä koristeeksi muutama puolukka. 

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Levitä puolukkaseos kakkupohjalle ja lisää päälle kerma.

Kun kinuski on jäähtynyt tarpeeksi, kaada se päällimmäiseksi kakkuun. Kuvistani näet miten käy, jos kerma on hieman liian kuumaa. Kunpa olisin malttanut jäähdytellä kinuskia hieman enemmän, niin kakun pinta olisi säilynyt kauniinpana.

Koristele kakku kokonaisilla puolukoilla.

*

Puolukkainen kermaunelma sopii hyvin 39-vuotiaan synttäritytön juhlakakuksi. Tässä kakussa pääosassa ovat ne osat, jotka yleensäkin ovat kakussa parhaita: täyte ja kuorrute. Ohueksi taputeltu pohja on todella sivuroolissa. Pohjan tehdessä kannattaa olla siinä mielessä tarkka, että se olisi kauttaaltaan saman paksuinen. Tämä on tärkeää kypsymisen kannalta ja tietysti syödessäkin on mukavampaa kun pohja ei ole liian paksu.

Kinuski ja puolukka ovat parina klassikko. Tässä kakussa ne on tarjoiltu vähän eri tavalla kuin yleensä. Jo sinänsä täydellistä makuparia on täydennetty vielä kermalla. Jonkun kerran olen kakku tehdessäni olen jättänyt pohjasta suolan pois. Ei kannata, sen suolan tarkoitus on taittaa kinuskin makeutta ja luoda vastinpari kerman pehmeydelle. Vaikka suomalainen voi on suolaista, se ei yksin riitä.

Äidin lähettämän syntymäpäivätervehdyksen johdosta heittäydyn nostalgiseksi ja aloin penkoa vanhoja valokuvia. Omasta albumista löytyi kuva ensimmäisiltä syntymäpäiviltä. Synttärityttö on ollut kermakakun ystävä jo yksivuotiaana! Ensi vuonna sitten pyöreitä. Saas nähdä millainen kakku on pöydässä silloin.