Vähän epämääräisen kokoiset ja näköiset luulliseet karitsan etuselän palat olivat jääneet pyörimään pakastimeen tammikuussa haetusta karitsasta viimeisenä. Idea karitsan confaamisesta eli kypsentämisestä öljyssä sai oikeastaan alkunsa Campasimpukan rohkaisemana. Hätäisen kokin hommaa ei tämän aterian valmistaminen ollut, mutta lopputulos palkitsi. Mahtavaa kekriruokaa vaikkapa tulevan pyhäinpäivän seutuville.
*
Karitsaconfit, röstiperunaa, punajuurimoussea ja suppilovahverohilloketta
Karitsaconfit
3 annosta
1 kg luullisia karitsan etuselän paloja
1,5 l vettä
1,5 dl suolaa
1 l rypsiöljyä
2 valkosipulia
muutama timjamin oksa
pari oksaa rosmariinia
Karitsanconfitin valmistaminen aloitetaan viimeistään tarjoilua edeltävänä päivänä. Jopa aiemmin, jos liha on pakastimessa kuten minulla.
Suolaa liha yön yli suolaliemessä, joka valmistetaan keittämällä vesi ja lisäämällä siihen merisuola. Sekoittele sen verran, että suola sulaa. Kun vesi on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, laita lihan palat liemeen ja anna olla yön yli.
Ennen confaamista nosta lihat suolaliemestä ja kuivaa huolellisesti. Laita kannellisen astian tai padan pohjalle hieman öljyä. Tämä siksi, että lihat eivät jää pohjaan kiinni. Lisää lihat pataan ja kaada öljyä niin paljon, että lihat peittyvät.
Laita noin 120 asteiseen uuniin ja kypsennä lihaa useita tunteja. Mittasin koko ajan rypsiöljyn lämpöä , enkä antanut sen nousta yli 90 asteen. Pata oli uunissa yhteensä 6 tuntia. Kypsymisen puolivälissä lisäsin pataan puolitetut valkosipulit ja yrttien oksat.
Kun nostin padan uunista, otin lihan palat heti pois öljystä ja riivin ne kahdella Sorsakosken haarukalla nyhtölihaksi. Sorsakosken pitkäpiikkiset haarukat ovat maailman parhaita tähän hommaan. Myös öljyssä kypsyneet valkosipulit kannattaa ottaa talteen ja nostaa lautaselle. Ne ovat herkullisia!
Punajuurimousse
500 g punajuuria
100 g fetajuustoa
1 prk ranskankermaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 tl hunajaa
timjamia
Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kun kädet kestävät, kuori punajuuret ja soseuta ne sauvasekoittimella soseeksi.
Vatkaa ranskankerma sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan pieneksi murusteltu fetajuusto ja turkkilainen jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Mausta tuoreella timjamilla ja hunajalla.
Punajuurimoussen kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa.
Röstiperunoissa ei pysty paljon ennakoida, sillä perunat on kuorittava ja raastettava juuri ennen paistamista muuten ne tummuvat ikävän värisiksi.
Röstiperunat
4 annosta
400 g rosamunda perunoita
rypsiöljyä ja voita paistamiseen
ruususuolaa
Kuori ja raasta perunat.
Kuumenna öljyä paistinpannulla ja lisää perunaraaste kiekkoina ja painele ne tiiviiksi. Pyöristä kiekkojen reunoja jotta ne eivät pala.
Paista kiekkoja keskilämmöllä 5-6 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.
Käännä perunakiekot ja lisää joukkoon voita. Paista muutama minuutti, kunnes röstiperunat ovat kullanruskeita ja rapeita.
Suppilovahverohillokeen ohjeen olenkin julkaisut jo aiemmin. Etikaiset, mutta makeat sienet täydentävät tämän annoksen makumaailman.
*
Käyttämäni karitsanliha, luomua ja läheltä (Tolvilan kartanosta), on niin laadukasta, että yleensä ei vaadita ihmeitä maukkaan annoksen aikaan saamiseksi. Tällaiset kummalliset lihanpalat ovat vain vähän haastavia, mutta Campasimpukka-blogin Sari oli oikeassa, ne kummalliset palat ovat mitä parhaita confaukseen. En tullut punninneeksi etuselänpaloja uudelleen enää sen jälkeen, kun olin erotellut syötävät liha erikseen. Tuosta kilon painoisesta satsista riitti kolmisen annosta syötäväksi. Määrää on tosin vähän vaikea arvioida, joskus kilosta voi tulla enemmän, jos luuta ja kalvoja on vähemmän, ja lihaa enemmän.
Punajuurimoussea tulee ohjeen mukaan valmistettuna iso annos. Mousse säilyi jääkaapissa hyvänä useamman päivän, ja meillä syötiin sitä muidenkin ruokien kanssa. Vinkkinä paljastan, että punajuurimousse käy hyvin uunilohen kanssa.
Postauksen toinen paljastus liittyy röstiperunaan. Tähän asti olen ostanut röstiperunat pakastealtaasta, vaan enpä osta enää. Röstiperuna valmistuu aivan älyttömän helposti ja kohtuullisen nopeastikin. Röstiperunan idean sain on Myllymäen Kasvikset lisukkeena & pääruokana kirjasta, joka on viimeisen vuoden ollut kasvisruokaraamattuni. Kannattaa ehdottomasti kokeilla valmistaa röstit itse!
Tämä annos oli monessa mielessä onnistunut kokonaisuus. Aika harvoin ainakaan omalle kohdalle sattuu sellaista tilannetta, että yhdellä pääruualle valmistaa alusta alkaen monta pientä osasta ja kaikki onnistuvat maukujensa ja rakenteidensa puolesta loistavasti. Onnistumisen iloa lisää se, että tasapainoisen annoksen eri osaset sointuivat kivasti yhteen. Eikä se hyvä ruoka, vaan hyvä seura! Parasta ruoka on aina silloin, kun sen saa nauttia hyvässä seurassa.
Edit 20.12.2017 Osallistuin reseptillä talonpoikaissäätiön kekri-reseptikilpailuun. Resepti palkittiin parhaana.