Suklaamousse pistaaseilla ja ketunleivän kukkasilla

Villiruoka villitys ei ota laantuakseen. Yltyy vain. Viikonloppukokki oli villiyrttikokkina sen verran, että koristeli suklaamoussen ketunleivän kukkasilla. Kannatti. Kaunista tuli.

*

Suklaamousse pistaaseilla ja ketunleivän kukkasilla

2 dl kuohukermaa

130 g tummaa suklaata

2 cl amarettoa

kourallinen paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä

ketunleivän kukkasia

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota kerma ja yhdistä sulatettuun suklaaseen. Mausta amaretolla. Laita mousse annosvuokiin. Kuori ja rouhi pistaasit veitsellä hienommaksi ja huuhtele ja kuivaa varovasti ketunleivän kukkaset. Koristele annosvuoat pähkinärouheella ja kukkasilla.

*

Suolaisen ja makean liitto toteutuu tässä jälkiruuassa loistavasti. Pähkinät tuovat jälkiruokaan paitsi täyteläisyyttä myös purutuntumaan. Pähkinät täydentävät myös loistavasti amareton mantelista-aromia. Lisäsin amarettoa vain aikuisten annoksiin. Jos  haluaa koko satsiin mantelista aromia, kannattaa maistella tarvitaanko likööriä enemmän. Ketunleivän kukkaset ovat myös suolaisia ja happamia. Ketunleivät ovat kaikille lapsuudesta tuttuja naposteltavia. Itse en ollut tiennyt, että myös kukkaset voi syödä. Ketunleipä eli käenkaali sisältää oksaalihappoa, eikä sen runsasta käyttöä suositella. Koristeena herkkä kukka on mitä mainioin. Tummasta suklaasta valmistettu mousse, vihreät pistaasit ja valkoiset kukkaset tekevät muuten hyvin yksinkertaisesta ja helposta jälkiruuasta juhlavan.

Ketunleipä eli käenkaali eli revonrieska on ehkä villeintä villiruokaa mihin viikonloppukokki taipuu. Kyllähän meillä hyödynnetään paljon metsänantimia etenkin marjoja ja sieniä, mutta nämä villiyrtit ovat jääneet keräämättä. Ehkä kunnostaudun ja koitan tänä kesänä tutustua johonkin muuhunkin kuin ketunleipään ja nokkosiin. En tiedä, osaanko ajatella villiyrttiä ruokana. Ehkä en. En myöskään oikein näe valmistavani kokonaista ateriaa yrteistä, mutta tällä tavalla koristeina ja mausteina käytettynä niillä on varmasti paikkansa suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Onnistunut satay-kastike ensiyrittämällä

Satay onnistui heti ensiyrittämällä loistavasti. Kastikkeesta tuli omaan (ja perheen) suuhun sopivaa. Vaikka kastike onnistui, kuvat eivät, tai niitä tuli napsittua vähän laiskanlaisesti. Kirjaan kuitenkin reseptin ylös itselleni muistiin ja teille muille idean pohjaksi. Aivan täydellistä kastike ei ollut. Seuraavaan satsiin yritän saada vielä enemmän makeutta. Jos kastiketta tarjotaan vain aikuisille, siihen voisi lisätä vielä enemmän potkua. Toisaalla miedonmpi versio kelpasi myös apukokeille.

Satay-kastike oli keväisellä Thaimaan lomalla lähes jokapäiväistä ruokaa. Pidän pähkinäisestä ja kermaisesta kastikkeesta ja mielestäni se on parhaimmillaan kanan kanssa. Niinpä meilläkin tarjottiin kanaa ja satay-kastiketta. Kanana oli tällä kerralla broilerin rintaleikkeet, vaikka tyypillisimmillään chicken satay onkin kai vartaita. Rintaleikkeiden kanssakin resepti toimi mainiosti. Kastike sopi hyvin myös marinadiksi. Sen totesin marinoituani leikkeitä kastikkeessa muutaman tunnin ennen paistamista.

*

Satay-kastike

2 rkl jeeran siemeniä

sipuli

2 rkl voita

1 punainen chili

3 valkosipulin kynttä

2 rkl inkivääriä

suolaa

sitruunanmehua

hieman oliiviöljyä

1 tl korianteria

1 tl chilijauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

2 rkl kalakastiketta

2 rkl soijaa

2 rkl ruokosokeria

tölkki kookosmaitoa

2 rkl maapähkinävoita

Paahda jeeran siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna morttelissa paahdetut siemenet. 

Laita chili, valkosipuli, sipuli, inkivääri ja suola kulhoon ja hienonna pieneksi esim. sauvasekoittimella. Lisää öljyä ja sitruunanmehua, että kone jaksaa paremmin surauttaa ainekset pieneksi. 

Sulata voi pannulla ja kuullota hienonnettua sipulimassaa pannulla. Lisää pannulle paahdetut jeeran siemenet ja muut mausteet. Kaada päälle tölkki kookosmaitoa. Kiehauta ja jätä keittymään pariksi tunniksi miedolle lämmölle. Lisää keittämisen loppuvaiheessa maapähkinävoi. Jatka keittämistä sekoitellen, kunnes maapähkinävoi on sulanut kastikkeeseen. Kastike on valmista tarjottavaksi tai käytettäväksi marinadina.

*

Vaikka minulla ei ollut käytettävissä moniakaan thai-mausteita kastike oli onnistunutta.  En tiedä olisinko saanut esimerkiksi palmusokerista enemmän makeutta. Nuukuksissani ostin kalakastikkeistakin halvinta tarjolla ollutta. En tiedä oliskohan joku toinen kastike tuonut enemmän suolaisuutta, jota hain lisäämällä soijaa. Kaffir-limen lehdet tai sitruunaruoho olisivat voineet myös tuoda oman lisänsä. Mutta sitruunakin vältti. Kastiketta keitellessäni tuoksu oli tosi miellyttävä ja hyvä. Tuli loma mieleen! Myös rakenteeltaan kastike oli mieleiseni. Rakenteeseen pystyy luonnollisesti vaikuttamaan sillä, kuinka karkea rakeista maapähkinävoita käyttää.

Harmikseni huomasin, että maapähkinävoin paras käyttöpäivä on lähellä. Kastikkeeseenhan ei koko purkki kulu. Taidan tulevana viikonloppuna keitellä uuden satsin Satayta ja pakastaa sen. Kai sitä kesällä kanaa grillataan. Kysymys kuuluukin, säilyykö Satay pakkasessa? Mitä pakastaminen vaikuttaa kastikkeen rakenteeseen? Kesän kuluessa raportoin teille tuloksen. 

Tai vinkatkaahan hyvää reseptiä, johon voin maapähkinävoin lopun käyttää!

Keltaisen toukokuun mangojuustokakku

Viikonloppukokin perheessä sunnuntaipäivällisen kruunasi mangojuustokakku, jonka idea on napattu talteen pääsiäsien aikoihin Pirkasta. Reseptiä muokkasin omaan suuhun sopivaksi. Väreiltään ja maultaan mangokakku sopii hyvin toukokuullekin, keltaiselle toukokuulle.

*

Mangojuustokakku

150 g digestivekeksejä

50 g voita

Täyte

3 liivatelehteä

1 tlk mangoviipaleita sokeriliemessä

2 dl vispikermaa

250 g vanilijarahkaa

180 g maustamatonta tuorejuustoa

2 tl vanilijasokeria

0,5 dl sokeria

1/2 sitruunan mehu

Kiille

2 liivatelehteä

2 dl mangososetta

0,5 dl sokeria

2 rkl keitettyä kuumaa vettä

Pane täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Hienonna keksit hienoksi. Sekoita keksinmurujen joukkoon sulatettu rasva. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 

Valuta säilykemangot ja soseuta ne sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään vatkattu kerma, tuorejuusto, rahka, soseutetut mangot ja sokerit. 

Kuumenna sitruunamehu mikrossa. Purista liivatelehdet kuiviksi ja lisää kuumaan sitruunamehuun. Sekoita tasaiskesi. Lisää liivate-mehuseos mangotäytteeseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Nosta vuoka jääkaappiin hyytymään.

Valmista ja lisää kiille, kun juustokerros on hieman hyytynyt. Liota liivatelehtiä ensin kylmässä vedessä noin 10  minuuttia. Lisää pehmenneet liivatteet kuumaan veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana mangososeen joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä kiille tasaisesti kakun pinnalle ja siirrä jääkaappiin vielä hyytymään pariksi-kolmeksi tunniksi.

*

Juustokakku tehtiin aamutuimaan yhdessä lasten kanssa. Resepti oli siinä mielessä hyvä, että siinä riitti mielekästä tekemistä jokaiselle kokille. Uunia ei tarvita, vaan kakku kasaan ja ulos kavereitten kanssa. Kakun koristeeksi napattiin muutama vadelma. Vielä löytyy viime kesän satoa pakastimesta.

Minun vuokani oli 20 cm halkaisiltajaan. Näillä aineksilla olisi saanut leivottua halkaisialtaan hieman isommankin kakun. Kakusta tuli maultaan oikein sopiva. Makeutta oli juuri sopivasti meikäläisten makuun, vaan jos on makean ystävä, kannattanee lisätä sokeria hieman rennommalla kädellä.

Enää ei tarvitse ihmetellä miksi keltainen toukokuu ei jo tule. Keltainen toukokuu on täällä juuri nyt. Lempeää tuulta ei enää tarvitse odotella. Keltaisia kukkasia on kaikkialla puutarhassa ja pihaa etäämmällä. Vaatimattomat ja viattomat käenrieskat ovat ehkä suosikkejani, mutta tavallaan röyhkeät ja runsaat voikukat ja rentukat miellyttävät. Ne loistavat kilpaa auringon kanssa, ainakin tänä sunnuntaina. Puutarhan kukkasista suosikki on kultatyrakki. Se on kaunis koko kesän!

Kanakastiketta kevyellä thaimaalaisella twistillä

Twisti on kyllä todella kevyt, mutta onpahan kuitenkin. Aikuisten makuhermot olisivat kestäneet enemmänkin tulisuutta, mutta lapsille tässä oli tarpeeksi eksotiikkaa ja tulisuutta. Aasiaan makujen vivahduksia tuli kastikkeeseen kookosmaidosta, limen mehusta ja punaisesta thaicurrysta.

*

Kanakastike kevyellä thaimaalaisella twistillä

pkt broilerin marinoimattomia rintaleikkeitä

sipuli

öljyä

pari rkl vehnäjauhoja

rento tl punaista thaicurrya

limen mehu

vähän vettä

purkki kookosmaitoa

(suolaa)

Pilko broilerin rintaleikkeet mieleisen kokoisiksi paloiksi. Pilko sipuli. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipulia kuumassa öljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle broilerin palat ja ruskista ne. Ripottele vähän venhäjauhoja ruskistuneiden lihojen päälle. Saat samalla suurustettua kastikkeen.

Lisää pannulle thaicurry, limen mehu ja sekoita hyvin. Kaada sekaan kookosmaito ja kiehauta. Tarpeen mukaan voit lisätä vettä riippuen siitä kuinka paksun kastikkeen haluat.  Keitä muutamia minuutteja, että lihan palaset kypsyvät ja maut tiivistyvät. Valmis thaicurry on melko suolaista, voi olla, että suolaa ei tarvitse kastikkeeseen lisätä. Tarkista kuitenkin maku.

*

Arkiruuan haasteet ovat kaikille tuttuja. Työpäivän jälkeen ruoka pitää saada nopeasti pöytään, sen pitää olla terveellistä ja monipuolista. Edullisuudestakaan ei ole haittaa. Kauppalistan kestolistaus on broilerin marinoimattomat rintafileet. Broileri on meillä arkiruokana suuressa suosiossa. Lähes poikkeuksetta lihat marinoidaan kotona itse. Sääntö vahvistava poikkeus on, valmiiksi grillattu, lämmin ja hyvältä tuoksuva broileri. Joka on kaiken lisäksi varsinaista pikaruokaa.

Itse kokattuna arkiset kastikkeet tekevät parhaiten kauppansa. Kastike on siinäkin mielessä helppo ruoka, että sinne pystyy pilkkomaan mukaan kasviksia, muitakin kuin sipulia, jota meillä on melkein jokaisessa ruuassa. Lisäkkeeksi kastikkeelle kelpaa peruna, riisi tai pasta riippuen soosin raaka-aineista ja mausteista. 

Vaikka en voi missään nimessä valittaa siitä, että apukokit nirsoilisivat tai olisivat huonoja syömään, on ilo huomata, että nykyisellään ruokia pystyy maustamaan vähän reilummalla kädellä kuin aikaisemmin. Pieni tulisuuskaan ei ole pahasta.

Grillattua kesäkurpitsaa salaattiin

Grillatusta kesäkurpitsasta saa mahtavan lisäkkeen ihan sellaisenaankin. Koska meillä oli tarjolla broileria ja tonnato-kastiketta halusin lisätä kesäkurptisan salaattiin. Salaattiin päätyi myös hätävaraksi ostamani Apetinan snack pack vihreitä oliiveja ja valkosipulia öljyssä, joka oli tullut käyttöikänsä päähän. Kastikeeksi tälle salaatille riitti juustojen öljy.

*

Salaatti grillatusta kesäkurpitsasta

salaattia

kesäkurpitsa

suippopaprika

pinjansiemeniä

suolaa

Aloita salaatin valmistaminen leikkaamalla kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele päälle suolaa. Anna kesäkurpitsojen itkeä muutama minuutti.

Sillä aikaa kun kurptisat vetistelevät, paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Siirrä siemenet sivuun odottamaan salaatin kokoamista. Kuivaa kurpitsan kyyneleet talouspaperilla ja grillaa kurpitsaviipaleita kevyesti molemmin puolin.

Kokoa salaatti repimällä mieleisesi salaatti asettele päälle grillatut kesäkurptisat ja pilkotut paprikat. Lisää juusto-valkosipuliseos öljyineen päivineen ja ripottele päälle paahdetut pinjansiemenet.

Nauti salaatti sellaisenaan, tuoreen leivän kera tai grilliruuan kaverina.

*

Salaattiin ei niin kovin monia aineksia tarvita. Pääasia on tuoreet salaatinlehdet! Salaatti on parasta tehdä juuri ennen syömistä, eikä kastikettakaan kannata lisätä liian aikaisin. Se saa salaatinlehdet ikävän lötköiksi. Minulla on usein hätävarana jääkaapissa snack packeja. Olen jotenkin mieltynyt vaihtoehtoon, jossa on juuston lisäksi oliiveja ja valkosipulin kynsiä. Oikeastaan lisäämällä tämän pakkauksen sisältö salaatinlehtien sekaan, saa jo kelpo salaatin.

Broilerivartaat tonnato-kastikeella kuuluu muuten perheen kesäruokasuosikkeihin. Hassua on, että resepti on ensimmäinen, jonka olen kirjannut blogiin, mutta vieläkään sitä ei ole tullut kuvattua. Ehkä tämän kesän aikana kunnostaudun tässäkin asiassa. 

Kevyen kesäisen kokkailun lisäksi on ollut aikaa kulkea metsissä ja samoilla rannoilla. Kyllä se vain niin on, että viikonloppukokin lempipuu on koivu. Miten kaunis voikaan keväinen koivikko olla!

Savu, suvi ja sinappi - sinappinen kurkkukastike savukalalle

Savu ja sinappi ovat ovat ehdottomasti kesän tuoksuja ja makuja. Helppo ja nopea kastike esimerkiksi savustetun lohen kylkeen syntyy nopeasti sinappikurkkusalaatista ja kermaviilistä. Parasta on, että nämä kastikeainekset löytyvät jääkaapista melkein aina.

*

Sinappinen kurkkusalaatti-kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä

1 dl turkkilaista jugurttia

1 dl sinappikurkkusalaattia

suolaa

pyöräytys tai pari pippurimyllystä

Yhdistä ainekset ja anna kastikkeen makuuntua jääkaapissa vähintään pari tuntia. Tarjoa esimerkiksi savustetun kalan tai salaatin kastikkeena.

*

Ensimmäisen kerran tein kastiketta ja laitoin kermaviilin sekaan liian rennolla kädellä sinappikurkkusalaattia. Makua oli pakko vähän tasata turkkilaisella jugurtilla, ja itse asiassa kävikin niin, että sen jälkeen olen aina (, jos jugurttia vain on ollut) valmistanut kastikkeen kermaviilistä ja turkkilaisesta jugurtista. Riippuen siitä mitä kurkkusalaattia käyttää kannattaa tarkistaa kastikkeen suolaisuus ja makeus. Lisää makua kastikkeeseen saa tuoreista yrteistä, mutta ilman niitäkin pärjää.

Kastike on helppo ja nopea valmistaa, että kuvittelisin sen oleva oivallinen mökkiolosuhteisiinkin. Sähkösavustimella muuten saa oikein hyvän savun maun melkein mihin vain. Kaupunkioloissa, taloyhtiössä asuvalle ja metsättömälle viikonloppukokille oikein hyvä vaihtoehto savustukseen. Harmi, että ilmat eivät ole vielä antaneet myöden ulkona syömiseen. Vielä on vain nöyrryttävä ja kannettava savustettu kala ja sinappinen kastike sisätiloihin. Vaikka kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee. Luonnossa on jo vihreää. Kukkasia löytyy jo vaikka missä väreissä. Lähitienoolta löytyy herkkiä keltaisia käenrieskoja ja vaatimattomia, mutta kauniita kevättaskuruohoja.

Viikonloppukokki perinnekokkina: päiväkaffeelle perunakropsua

Blogissa melko suosituksi tekstiksi yltää kirjoitukseni kropsusta. Koitetaan miten käy, kun postaa perunakropsusta. Perunakropsu on kuin pannukakku, mutta ohuempi. Se valmistetaan perunasta imellyttämällä. Jauhoina käytetään ohra- ja venhäjauhoja. Eri resepteissä jauhojen määrä vähän vaihtelee, mutta suhde näyttäisi aina olevan ohrajauhojen eduksi. Niitä tulee enemmän. Perunakropsun voi valmistaa eilisestä muusista, perunat voi keittää ihan varta vasten tai sitten voi oikaista niin kuin minä. Valmistin muusin Pohjolan perunan perunahiutaleista.

*

Perunakropsu

perunahiutaleita

maitoa ja vettä

1,5 dl ohrajauhoja

suolaa

1 dl maitoa

1 dl siirappia

1 dl vehnäjauhoja

50 g voita

Valmista muusi perunahiutalepussin ohjeen mukaan. Voit valmistaa kropsun myös muusista tai perunoista. Jos teet kropsun alusta asti, keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat ja survo soseeksi.

Lisää perunasurvokseen tai muusiin ohrajauhot ja jätä imeltymään pariksi tunniksi lämpimään paikkaan.

Lisää imeltyneeseen muusiin muut aineet.  Taikina on pitäisi olla aika sakeaa. Levitä taikina hvyin voidellun uunipellille tai voidellun leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista perunakropsua kuumassa, 275 asteisessa uunissa, 20-25 minuuttia. Jäähdytä ja tarjoile sellaisenaan, kahvin kanssa,  puolukka- tai mansikkasurvoksen kera.

*

Taikina valmiina uuniin...

... ja uunista ulos. 

Laiskuus ei maistunut tässä kropussa. Perunahiutaleet toimivat oikein hyvin. Muusin ohjeessa oli lisätty suolaa ja voita, jätin nämä pois muusista. Samoja aineksiahan tulee itse kropsutaikinaankin. Taikina on tosiaan melko sakeaa ja sen voikin paistaa oikein hyvin ihan uunipannulla. Meillä kropsu nautittiin ihan vain sellaisenaan kahvin ja kaakaon kera, mutta esimerkiksi mansikat sopisivat kropsun keralle mainiosti. Miten voi olla, etten ole kertaakaan tullut kokeilleeksi perunakropusua. Perunamuusiakin jää aina vähän yli. Täytyy ottaa perunakropsu repertuaariin.

Perunahiutaleita hehkutan vielä vähän. Muusin teen aina ihan oikeista perunoista, mutta näitä hiutaleita minulla on kaapissa suolaisia piirakkataikinoita varten. Perunahiutaleista saa myös oivaa jatketta mureke tai lihapulla taikinaan.

Juuret ovat taas vaihteeksi (näitä kausia tulee ja menee) alkaneet kiinnostaa viikonloppukokkia. Varmaan arvasittekin, että juurista suurin osa on Etelä-Pohjanmaalla. Internetin ihmeellisessä maailmassa pystyy helposti harrastamaan sukututkimusta ja "löytämään" uusia sukulaisia. Ahkeria keskustelijoita ja tiedonjakajia tuntuvat olevan ne, joiden juuret ovat Karjalassa. Viikonloppukokissakin on vähän karjalaista verta. Kevään aikana olen selaillut sukututkimukseen liittyviä sivustoja, tutustunut digitoituun lähdeaineistoon ja erilaisiin tietokantoihin. Olen myös katsellut ja selaillut vanhoja valokuvia esi-isistä ja -äideistä. Olen ajatellut näkeväni tuttuja piirteitä ja ilmeitä. Monia kuvia katsellessa olen hämmästynyt tunnelmasta, valosta, varjoista ja kaikesta mikä näihin mustavalkoisiin otoksiin on saatu vangittua. Tähän loppuun vielä muutamia kuvia sieltä juurilta, lapsuudenkodin koivuista, jotka nyt ovat niin jykevä oksaisia, että apukokit pääsevät niihin kiipeilemään.